Pidämme Miamista. Täällä on mukava tunnelma ja säätkin suurimman osan vuodesta täydellisiä. Eilen pääsimme todistamaan säiden herran muuttuvaa mieltä. Makoillimme uima-altaalla ja taivaalla näkyi hivenen sinistä. Sitten taivas tummui kuin nappia painamalla ja alkoi sataa. Kymmenen minuuttia myöhemmin pilvet olivat poissa ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ah, kuinka mukavaa auringossa makoilu onkaan. Kai Suomessakin on jo helteet alkaneet ja järvivesi yli 25 asteista?
Toissapäivänä ajelimme Key Westiin ja takaisin. Kivannäköinen paikka ja upea ajomatka. Ihan kuin olisi ajanut pitkällä sillalla kirkkaan turkoosin veden ympäröimänä. Key Westissä kävimme toteamassa USA:n eteläisimmän rannan olemassaolon ja matkalla takaisin pysähdyimme kauniilla rannalla. Miamiin olemme tutustuneet ajelemalla pitkin poikin pitkiä katuja. Eilisillan vietimme jättimäisellä ostarilla kauppoja kierrellen. Matka ostarille hotelliltamme Miami Beachilta kesti ruuhkassa lähes kaksi tuntia. Matkaa sinne oli noin 30 kilometriä. Matkan varrella näimme monen monta kunnon ökytaloa jättimäisinä jahteineen. Takaisin hotellille ajoimme South Beachin kautta. South Beach on Miamin yöelämän keskittymä ja ihmisia oli liikkeellä paljon. Memorial Day -viikonloppu, joka on yksi vuoden suurimmista juhlista ja kesän virallinen alku, lähestyy ja meno kuulemma villiintyy, kun ihmiset ryntäävät rannoille.
Olemme muuten USA:ssa unelma-aikaan, jos sitä mitataan television tarjonnalla. American Idol, jota olemme seuranneet Uudesta-Seelannista lähtien, huipentui toissailtana ja millä tavalla. Voittajaa en paljasta, mutta showsta voin sanoa sen verran, että se oli mahtava. Idol on muuten melkoisen iso ja seurattu ohjelma täällä Atlantin toisella puolella: finaalissa annettiin lähes 100 miljoonaa ääntä! Kyllä. 100 miljoonaa! Kannattaa katsoa, vaikka ei Idolia olisi ikinä seurannutkaan. Upea show. Lisäksi telkusta tulevat sekä NBA:n että NHL:n playoffit ja onkin ollut kiva katsella ko. pelejä livenä ilman, että tarvitsee valvoa koko yötä.
Ai niin. Keksittiin reissun viimeiselle viikonlopulle kivaa tekemistä! Mitä se on, jääköön se vielä arvoitukseksi. Sunnuntaina lisää, kannattaa tsekata blogi vielä ennen nukkumaanmenoa. Nähdään pian!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste usa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste usa. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, toukokuuta 22, 2009
torstaina, toukokuuta 14, 2009
Hollywood, matka Meksikoon ja Yelapa
Terve taas. Edellisestä tekstistä on ehtinyt vierähtää jo hyvä tovi. Ja siihen toviin on mahtunut paljon kerrottavaa. Viime kerran jälkeen jatkoimme matkaamme San Luis Opisboasta Los Angelesiin Santa Barbaran, Malibun ja Santa Monican läpi. Santa Barbarassa näimme aluetta riivaavat metsäpalot. Sankkaa savua nousi vuorten rinteiltä ja sammutuskoneet olivat täydessä työntouhussa. Meidän matkaamme metsäpalot eivät hidasteneet vaan pääsimme ohittamaan ne turvallisen kaukaa. Los Angelesiin saavuimme hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa majoituksen etsiminen kesti todella kauan. Muutaman tunnin ajelun jälkeen päädyimme lopulta Glendalen kaupunginosaan Comfort Inn -merkkiseen motelliin.
Seuraavana aamuna aloitimme Los Angelesiin tutustumisen Six Flags Magic Mountain -huvipuistosta. Ja siellä oli todella kivaa. Ei jonoja, vaan toinen toistaan suurempia ja hurjempia vuoristoratoja. Paras oli uusi "X2", joka on oletettavasti maailman ensimmäinen 5-ulotteinen vuoristorata. Tiedä häntä mitä "5-ulotteinen" tarkoittaa, mutta kovaa mentiin, musiikki pauhasi, liekit loimusivat ja penkit pyörivät. Pelottavin vuoristorata, Goliath, nousi alussa vajaan sadan metrin korkeuteen ja syöksyi sieltä maanalaiseen tunneliin lähes 150 kilometrin tuntinopeutta. Alhaalla suuressa kaarteessa G-voimat kohosivat 4,5 yksikköön. Kaiken kaikkiaan päivä Six Flagsissä oli mukava. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kyydit olivat maailman parhaimpien joukossa ja jonoja ei ollut laisinkaan.
Lentomme Meksikoon siirtyivät sunnuntai-illalle, joten saimme yhden ylimääräisen päivän Los Angelesiin. Vietimme suuren osan lauantaita "kotona" motellissa lepäillen, asoita hoidellen ja telkkaria katsellen. Sunnuntaina sitten ajelimme ympäri Hollywoodia ja Beverly Hillsiä. Kävimme toteamassa "Hollywood"-kyltin olemassaolon kukkuloilla, ihastelimme Walk of Famen tähtiä ja Beverly Hillsin puhtautta. Muuten Hollywood ei ollut ihan niin täynnä glamouria kuin odotimme. Se on vain tavallinen amerikkalainen kaupunginosa suurkaupungissa, joka vaan sattuu olemaan elokuvamaailman keskipiste. Toki sieltäkin kimaletta löytyy, mutta oikeasti hienot alueet ovat melko pieniä.
Hollywoodin "säihkeestä" siiryimme Los Angelesin lentokentälle. Se on kuin Ryanairin Tampereen terminaali hivenen suurempana. LAX oli varmasti kämäsin lentokenttä, jolla olemme käyneet koko matkan aikana. Jonoja, hirmuisesti ihmisiä eikä juurikaan minkäänlaisia kauppoja tai kuppiloita. Muutenkin jouduimme ensimmäistä kertaa oikein kunnolla säätämään lentolippujen kanssa, koska lennoissa ja lipuissa oli jotain hämminkiä. Alunperin olimme varanneet suorat lennot Puerto Vallartaan, mutta lento muuttuikin välilaskulliseksi ja jouduimme poikkeamaan Guadalajarassa ennen lopullista määränpäätä. Lippusäätö ei suinkaan ollut reissun ainoa säätö. Päästyämme Guadalajaraan, jatkolentomme oli peruttu ja jouduimme vaihtamaan lentoyhtiötä. Kun viimein pääsimme uudelle lennolle ja sisään koneeseen, edessä oli koneen vaihto jonkin sortin vian takia. Vihdoin ja viimein pääsimme Puerto Vallartaan vain reilun tunnin alkuperäistä aikataulua jäljessä. Seuraava yllätys odotti laukkuhihnalla: omasta rinkastani oli suojahuppu kateissa. Menin neuvottelemaan asiasta AeroMexicon henkilökunnan kanssa ja minulle kerrottiin, ettei yhtiö ole vastuussa suojasta, koska se ei ole osa matkatavaroita. Olin sanalla sanoen tyrmistynyt vastaukseen. Saimme muuten koneesta noustuamme hengityssuojat ja meidän ruuminlämpömme mitattiin infrapunakameralla astuessamme tuloaulaan. Muuten sikainfluenssa ei oikeastaan näkynyt millään tavalla.
Hellu ja Dani hakivat meidät PV:n kentältä ja saimme ahdettua tavaramme Danin autoon. Yllättävän paljon mahtuu tavaraa pieneen Pösöön. Ajoimme satamaan, josta siirryimme vesitaksilla Yelapan pikkukylään Puerto Vallartan laidalle. Yelapaan ei pääse muulla kuin veneellä. Aikamoinen kontrasti Los Angelesin ruuhkiin. Yelapassa majoituimme toiseen kylän kahdesta hotellista. Huoneemme oli aivan meren rannalla. Ikkunoita ei ollut, oven päällä oli suuri aukko, mutta se ei haitannut, koska ilma oli kuin morsian ja öisten ötököiden varalle kunnon hyttysverkko. Yelapassa oli mukavaa ja saimme rentoutua kunnolla. Pari päivää makasimme rannalla tekemättä mitään. No, söimme todella hyvää ruokaa ja joimme olutta. On muuten kivaa kun tavallinen ruoka täällä on meksikolaista ruokaa ja lime tulee olueeseen kysymättä. Kuin söisi meksikolaisessa ravintolassa koko ajan. Nam nam!
Yelapassa saimme olla rauhassa, koska muita turisteja ei jostain kumman syystä ollut. Saimme myös todistaa luonnon läheisyyden pariin kertaan. Ensimmäisenä iltana näimme satoja rapuja, jotka olivat ilmeisesti nousseet rannalle munimaan. Rapuja oli kaikkialla. Pari rapua oli eksynyt huoneeseemme ja yöllä kuulimme rapumaista teputusta ikkunalaudalta. Seuraavana aamuna ravut olivat poissa ja ranta oli täynnä hiekkakasoja, joihin ravut olivat laskeneet munansa. Seuraavana iltana, kun palasimme illalliselta, huomasimme Raidan kanssa, että joku tai jokin oli vieraillut huoneessamme. Päättelimme sen olleen pesukarhu, koska sellaisen olimme aiemmin nähneet. Se oli käynyt läpi kaikki muovipussit. Hellun tuomat salmiakit oli syöty, mutta lentoyhtiön maapähkinät eivät kelvanneet. Yön saimme olla rauhassa ja tänään siirryimme tänne Puerto Vallartaan. Majaillemme Danin veljen työsuhdeasunnossa muutaman päivän ja nautimme Meksikon täydellisestä ilmastosta, hyvästä ruoasta, juomasta ja vieraanvaraisuudesta.
Seuraavana aamuna aloitimme Los Angelesiin tutustumisen Six Flags Magic Mountain -huvipuistosta. Ja siellä oli todella kivaa. Ei jonoja, vaan toinen toistaan suurempia ja hurjempia vuoristoratoja. Paras oli uusi "X2", joka on oletettavasti maailman ensimmäinen 5-ulotteinen vuoristorata. Tiedä häntä mitä "5-ulotteinen" tarkoittaa, mutta kovaa mentiin, musiikki pauhasi, liekit loimusivat ja penkit pyörivät. Pelottavin vuoristorata, Goliath, nousi alussa vajaan sadan metrin korkeuteen ja syöksyi sieltä maanalaiseen tunneliin lähes 150 kilometrin tuntinopeutta. Alhaalla suuressa kaarteessa G-voimat kohosivat 4,5 yksikköön. Kaiken kaikkiaan päivä Six Flagsissä oli mukava. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kyydit olivat maailman parhaimpien joukossa ja jonoja ei ollut laisinkaan.
Lentomme Meksikoon siirtyivät sunnuntai-illalle, joten saimme yhden ylimääräisen päivän Los Angelesiin. Vietimme suuren osan lauantaita "kotona" motellissa lepäillen, asoita hoidellen ja telkkaria katsellen. Sunnuntaina sitten ajelimme ympäri Hollywoodia ja Beverly Hillsiä. Kävimme toteamassa "Hollywood"-kyltin olemassaolon kukkuloilla, ihastelimme Walk of Famen tähtiä ja Beverly Hillsin puhtautta. Muuten Hollywood ei ollut ihan niin täynnä glamouria kuin odotimme. Se on vain tavallinen amerikkalainen kaupunginosa suurkaupungissa, joka vaan sattuu olemaan elokuvamaailman keskipiste. Toki sieltäkin kimaletta löytyy, mutta oikeasti hienot alueet ovat melko pieniä.
Hollywoodin "säihkeestä" siiryimme Los Angelesin lentokentälle. Se on kuin Ryanairin Tampereen terminaali hivenen suurempana. LAX oli varmasti kämäsin lentokenttä, jolla olemme käyneet koko matkan aikana. Jonoja, hirmuisesti ihmisiä eikä juurikaan minkäänlaisia kauppoja tai kuppiloita. Muutenkin jouduimme ensimmäistä kertaa oikein kunnolla säätämään lentolippujen kanssa, koska lennoissa ja lipuissa oli jotain hämminkiä. Alunperin olimme varanneet suorat lennot Puerto Vallartaan, mutta lento muuttuikin välilaskulliseksi ja jouduimme poikkeamaan Guadalajarassa ennen lopullista määränpäätä. Lippusäätö ei suinkaan ollut reissun ainoa säätö. Päästyämme Guadalajaraan, jatkolentomme oli peruttu ja jouduimme vaihtamaan lentoyhtiötä. Kun viimein pääsimme uudelle lennolle ja sisään koneeseen, edessä oli koneen vaihto jonkin sortin vian takia. Vihdoin ja viimein pääsimme Puerto Vallartaan vain reilun tunnin alkuperäistä aikataulua jäljessä. Seuraava yllätys odotti laukkuhihnalla: omasta rinkastani oli suojahuppu kateissa. Menin neuvottelemaan asiasta AeroMexicon henkilökunnan kanssa ja minulle kerrottiin, ettei yhtiö ole vastuussa suojasta, koska se ei ole osa matkatavaroita. Olin sanalla sanoen tyrmistynyt vastaukseen. Saimme muuten koneesta noustuamme hengityssuojat ja meidän ruuminlämpömme mitattiin infrapunakameralla astuessamme tuloaulaan. Muuten sikainfluenssa ei oikeastaan näkynyt millään tavalla.
Hellu ja Dani hakivat meidät PV:n kentältä ja saimme ahdettua tavaramme Danin autoon. Yllättävän paljon mahtuu tavaraa pieneen Pösöön. Ajoimme satamaan, josta siirryimme vesitaksilla Yelapan pikkukylään Puerto Vallartan laidalle. Yelapaan ei pääse muulla kuin veneellä. Aikamoinen kontrasti Los Angelesin ruuhkiin. Yelapassa majoituimme toiseen kylän kahdesta hotellista. Huoneemme oli aivan meren rannalla. Ikkunoita ei ollut, oven päällä oli suuri aukko, mutta se ei haitannut, koska ilma oli kuin morsian ja öisten ötököiden varalle kunnon hyttysverkko. Yelapassa oli mukavaa ja saimme rentoutua kunnolla. Pari päivää makasimme rannalla tekemättä mitään. No, söimme todella hyvää ruokaa ja joimme olutta. On muuten kivaa kun tavallinen ruoka täällä on meksikolaista ruokaa ja lime tulee olueeseen kysymättä. Kuin söisi meksikolaisessa ravintolassa koko ajan. Nam nam!
Yelapassa saimme olla rauhassa, koska muita turisteja ei jostain kumman syystä ollut. Saimme myös todistaa luonnon läheisyyden pariin kertaan. Ensimmäisenä iltana näimme satoja rapuja, jotka olivat ilmeisesti nousseet rannalle munimaan. Rapuja oli kaikkialla. Pari rapua oli eksynyt huoneeseemme ja yöllä kuulimme rapumaista teputusta ikkunalaudalta. Seuraavana aamuna ravut olivat poissa ja ranta oli täynnä hiekkakasoja, joihin ravut olivat laskeneet munansa. Seuraavana iltana, kun palasimme illalliselta, huomasimme Raidan kanssa, että joku tai jokin oli vieraillut huoneessamme. Päättelimme sen olleen pesukarhu, koska sellaisen olimme aiemmin nähneet. Se oli käynyt läpi kaikki muovipussit. Hellun tuomat salmiakit oli syöty, mutta lentoyhtiön maapähkinät eivät kelvanneet. Yön saimme olla rauhassa ja tänään siirryimme tänne Puerto Vallartaan. Majaillemme Danin veljen työsuhdeasunnossa muutaman päivän ja nautimme Meksikon täydellisestä ilmastosta, hyvästä ruoasta, juomasta ja vieraanvaraisuudesta.
torstaina, toukokuuta 07, 2009
Yllättävä California
Californian luonto on yllättänyt meidät täysin. Vaihtelevuus oli melkoinen esimerkiksi päivänä, jona ajoimme Beattysta San Fransiscoon: lämpötilat vaihtelivat välillä 2-35 astetta, välillä paistoi aurinko, välillä satoi räntää. Ajoimme läpi Death Valley:n autiomaan, pitkin Sierra Nevada:n vuoristojonoa ja vihdoin vuoriston yli San Franciscoon asti. Kilometrejä kertyi loppujen lopuksi hiukan suunniteltua enemmän, sillä sekä suunnitelemamme reitti, että varareitti olivat molemmat suljettu, sillä aurinko ei ollut vielä sulattanut lumia reittien varrelta. Mittari pysähtyi noin 1000 kilomertin kohdalle ja jälleen yksi kova ajopäivä oli takana. Maisemat olivat tuona päivänä aivan mahtavat! Harmi, kun emme pysty sitä kuvin teille kertomaan.
Päivä San Franciscossa vierähti Golden Gate-siltaa, upeita kaupunginosia ja kaupungin mäkisyyttä ihmetellen. Ajelimme ympäri kaupunkia ja pysähtelimme ottamaan kuvia. Ilmasto oli hassu: toinen puoli kaupungista oli täysin sumun peitossa, toisella puolella paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Tykkäsimme kaupungista, aika oli vaan tällä kertaa hiukan kortilla. Nyt olemme San Luis Obispossa matkalla San Franciscosta Los Angelesiin. Tarkoitus oli ajella Losiin asti pitkin rannikkoa kiemurtelevaa highway 1:tä, mutta Santa Barbarassa riehuvien metsäpalojen takia suuntaamme tänään luultavasti isommalle tielle. Tähän asti ykköstien maisemat ovat olleet uskomattoman hienot ja yllättänet meidät aivan täysin. Olemme ajelleet kuin Uuden-Seelannin nummien ja Australian Great Ocean Roadin välimaastossa. Juuri ennen majapaikkaamme pysähdyimme muuten sattumalta rannalla, joka oli täynnä hylkeitä ja merinorsuja. Suurin osa niistä makasi rannalla ryhmissä vierivieressä, osa uroksista taisteli pareittain "rynnäten" tosiaan päin.
Sitten uutisia loppumatkan suunnitelmista: päätimme mennä Meksikoon. Tilanne on rauhoittunut flunssan osalta, kaikki paikat on jälleen avattu ja tautikin todettu normaalia flunssaa vastaavaksi. Meksikon tapahtumat laittoivat meidät kuitenkin pohtimaan matkasuunnitelmiamme joka kantilta ja päädyimme siihen tulokseen, että tämä matka alkaa pikkuhiljaa olla taputeltu ja paluu Suomeen siintää jo mielessä. Vietämme viikon Meksikossa löhölomalla Hellun ja Danin kanssa, jonka jälkeen matkustamme jollain tavalla Panama Cityyn, sieltä Miamiin ja lennämme kotiin. Päätös matkan lyhentämiseen kypsyi tämän viikon aikana ja olemme nyt aivan innoissamme lähestyvästä kotiinpaluusta. Vaikka lyhensimme matkustusajan minimiin, meidän on pakko kiertää Panaman kautta, sillä maailmanympärilipustamme ei voi jättää lentoja käyttämättä tai koko lippu peruuntuu.
Alla lopullinen lentoaikataulu:
10.5. Los Angeles - Puerto Vallarta, Meksiko
21.5. Panama City, Panama - Miami
27.5. Miami - New York - Helsinki (perillä 28.5.)
Päivä San Franciscossa vierähti Golden Gate-siltaa, upeita kaupunginosia ja kaupungin mäkisyyttä ihmetellen. Ajelimme ympäri kaupunkia ja pysähtelimme ottamaan kuvia. Ilmasto oli hassu: toinen puoli kaupungista oli täysin sumun peitossa, toisella puolella paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Tykkäsimme kaupungista, aika oli vaan tällä kertaa hiukan kortilla. Nyt olemme San Luis Obispossa matkalla San Franciscosta Los Angelesiin. Tarkoitus oli ajella Losiin asti pitkin rannikkoa kiemurtelevaa highway 1:tä, mutta Santa Barbarassa riehuvien metsäpalojen takia suuntaamme tänään luultavasti isommalle tielle. Tähän asti ykköstien maisemat ovat olleet uskomattoman hienot ja yllättänet meidät aivan täysin. Olemme ajelleet kuin Uuden-Seelannin nummien ja Australian Great Ocean Roadin välimaastossa. Juuri ennen majapaikkaamme pysähdyimme muuten sattumalta rannalla, joka oli täynnä hylkeitä ja merinorsuja. Suurin osa niistä makasi rannalla ryhmissä vierivieressä, osa uroksista taisteli pareittain "rynnäten" tosiaan päin.
Sitten uutisia loppumatkan suunnitelmista: päätimme mennä Meksikoon. Tilanne on rauhoittunut flunssan osalta, kaikki paikat on jälleen avattu ja tautikin todettu normaalia flunssaa vastaavaksi. Meksikon tapahtumat laittoivat meidät kuitenkin pohtimaan matkasuunnitelmiamme joka kantilta ja päädyimme siihen tulokseen, että tämä matka alkaa pikkuhiljaa olla taputeltu ja paluu Suomeen siintää jo mielessä. Vietämme viikon Meksikossa löhölomalla Hellun ja Danin kanssa, jonka jälkeen matkustamme jollain tavalla Panama Cityyn, sieltä Miamiin ja lennämme kotiin. Päätös matkan lyhentämiseen kypsyi tämän viikon aikana ja olemme nyt aivan innoissamme lähestyvästä kotiinpaluusta. Vaikka lyhensimme matkustusajan minimiin, meidän on pakko kiertää Panaman kautta, sillä maailmanympärilipustamme ei voi jättää lentoja käyttämättä tai koko lippu peruuntuu.
Alla lopullinen lentoaikataulu:
10.5. Los Angeles - Puerto Vallarta, Meksiko
21.5. Panama City, Panama - Miami
27.5. Miami - New York - Helsinki (perillä 28.5.)
maanantaina, toukokuuta 04, 2009
Kanjonien mailla
Las Vegas oli hyvä meille. Jäimme kaikkien pelien jälkeen voitolle noin 30€ - pokeri vei, "deal or no deal" ja blackjack toi. Ei aivan miljoonaa, mutta rahaa jäi kuitenkin matkan jatkamiseen. Vegas oli varsinainen ilotulitus. Valojen välke oli aivan uskomatonta ja väkeä paljon. Upeimmat näyt olivat Bellagio-kasinon suihkulähdespektaakkeli sekä näköalat Stratospheren huipulta. Emme kokeilleet huipulla olleita huvilaitteita: ne olivat aivan liian lällyjä. ;) Elvis muuten elää. Näimme hänet ainakin kaksi kertaa.
Ihmisen luomasta ihmemaasta ajelimme Arizonaan ihmettelemään äitimaan ihmettä - Grand Canyonia. Ja se oli ISO! Uskomattoman suuri ja mahtava. Ihastelimme kanjonin mahtavuutta huulet pyöreinä uhmaten välillä korkeanpaikankammoa upeilla kielekkeillä. Minäkin uskalsin pari kertaa melko lähelle reunaa. Tie Grand Canyonille kulkee havumetsän läpi, eikä siitä uskoisi, että edessä on kohta 1500 metrin suora pudotus Colorado-jokeen. Jatkoimme matkaamme pitkin Grand Canyonin reunaa lännen kautta kohti kanjonin pohjoispuolta. Maisemat matkan varrella olivat karuja, mutta upeita. Asutusta ei juurikaan näkynyt muutamaa hassua kyläpahasta lukuunottamatta. Las Vegasin jälkeen maileja mittariin on kertynyt reilut 800. Olemme viettäneet yömme matkan varrella eri motelleissa sellaisissa metropoleissa kuin Kingman (Arizona) ja Page (Arizona). Tällä hetkellä majailemme Beattyn "kaupungissa" Nevadassa. Matkalla tänne USA:n armeijan testialueen rajamaille ajoimme koko matkan hienoimman tiepätkän: Interstate-15 Arizonan ja Nevadan rajamailla. Moottoritie mutkitteli alas vuorten välissä jonkun matkaa. Olo oli kuin olisi ajanut formularadalla Grand Canyonissa.
Huomenna meillä on kova tavoite: olla illansuussa San Franciscossa. Matkaa sinne on noin 500 mailia ja matkan varrella on kaksi kansallispuistoa, Death Valleyn kansallispuisto ja Yosemiten kansallispuisto, oletettavasti upeiden näköalojen kera. San Franciscossa vietämme pari päivää, jonka jälkeen ajamme takaisin Los Angelesiin. Sen jälkeen suunnitelmat ovat vieläkin auki. Tilanne H1N1-flunssan suhteen on hieman rauhoittunut eikä uusia tartuntoja ole enää ilmennyt samaa vauhtia kuin aiemmin. Seuraamme tilannetta edelleen tiiviisti ja teemme päätöksiä keskiviikkoon mennessä, jolloin selviää pysyykö Meksikon nähtävyydet suljettuna vielä 6.5. jälkeenkin. H1N1 ei ole täällä katukuvassa näkynyt mitenkään. Kaksi japanilaista turistia näimme pitävän hengityssuojaa, mutta se taitaa olla melko yleistä Tokion kokemusten perusteella. Saa nähdä muuttuuko tilanne, kun siirrymme Kalifornian puolelle. Näihin tunnelmiin, näihin sanoihin, täältä tähän.
Ihmisen luomasta ihmemaasta ajelimme Arizonaan ihmettelemään äitimaan ihmettä - Grand Canyonia. Ja se oli ISO! Uskomattoman suuri ja mahtava. Ihastelimme kanjonin mahtavuutta huulet pyöreinä uhmaten välillä korkeanpaikankammoa upeilla kielekkeillä. Minäkin uskalsin pari kertaa melko lähelle reunaa. Tie Grand Canyonille kulkee havumetsän läpi, eikä siitä uskoisi, että edessä on kohta 1500 metrin suora pudotus Colorado-jokeen. Jatkoimme matkaamme pitkin Grand Canyonin reunaa lännen kautta kohti kanjonin pohjoispuolta. Maisemat matkan varrella olivat karuja, mutta upeita. Asutusta ei juurikaan näkynyt muutamaa hassua kyläpahasta lukuunottamatta. Las Vegasin jälkeen maileja mittariin on kertynyt reilut 800. Olemme viettäneet yömme matkan varrella eri motelleissa sellaisissa metropoleissa kuin Kingman (Arizona) ja Page (Arizona). Tällä hetkellä majailemme Beattyn "kaupungissa" Nevadassa. Matkalla tänne USA:n armeijan testialueen rajamaille ajoimme koko matkan hienoimman tiepätkän: Interstate-15 Arizonan ja Nevadan rajamailla. Moottoritie mutkitteli alas vuorten välissä jonkun matkaa. Olo oli kuin olisi ajanut formularadalla Grand Canyonissa.
Huomenna meillä on kova tavoite: olla illansuussa San Franciscossa. Matkaa sinne on noin 500 mailia ja matkan varrella on kaksi kansallispuistoa, Death Valleyn kansallispuisto ja Yosemiten kansallispuisto, oletettavasti upeiden näköalojen kera. San Franciscossa vietämme pari päivää, jonka jälkeen ajamme takaisin Los Angelesiin. Sen jälkeen suunnitelmat ovat vieläkin auki. Tilanne H1N1-flunssan suhteen on hieman rauhoittunut eikä uusia tartuntoja ole enää ilmennyt samaa vauhtia kuin aiemmin. Seuraamme tilannetta edelleen tiiviisti ja teemme päätöksiä keskiviikkoon mennessä, jolloin selviää pysyykö Meksikon nähtävyydet suljettuna vielä 6.5. jälkeenkin. H1N1 ei ole täällä katukuvassa näkynyt mitenkään. Kaksi japanilaista turistia näimme pitävän hengityssuojaa, mutta se taitaa olla melko yleistä Tokion kokemusten perusteella. Saa nähdä muuttuuko tilanne, kun siirrymme Kalifornian puolelle. Näihin tunnelmiin, näihin sanoihin, täältä tähän.
torstaina, huhtikuuta 30, 2009
What happens in Vegas...
...stays in Vegas! Tässä tapauksessa ainakin kuvien kannalta näin tulee luultavasti käymään, sillä läppärimme on jo niin huonossa kunnossa, että kuvien lataaminen on suorastaan mahdotonta. Yritämme kovasti, mutta jo tietokoneen käynnistäminen kestää joka kerta 10-40 minuuttia. Siis silloin, kun laturi suostuu toimimaan ja akku suostuu imemään virtaa. Uuttakaan ei kannata ostaa, koska jenkkinäppäimistöstä ei juurikaan olisi hyötyä Suomessa. Blogin päivittäminen on nykyään siis todella hankalaa, mutta yritämme joka tapauksessa pitää teidät ajantasalla.
Olemme nyt viettäneet Las Vegasissa pari päivää leväten, syöden, juoden ja pelaillen. Kaupunki on huomattavasti suurempi kuin kuvittelin ja casinot ovat suorastaan massiivisia. Pelirintamalla olemme jopa hieman voitolla: suosikkipelimme "Deal or no deal" on ollut meille suosiollinen. Yövymme Stratosphere-nimisessä hotellissa, jonka torni on tuttu Las Vegasin skylinesta ja esimerkiksi CSI:n tunnarista. Tornin huipulla pääsee huimiin huvipuistolaitteisiin, joita ehkä kokeilemme tänään vappuaaton kunniaksi. Muita suunnitelmia tänään on kierrellä kuuluisia casinoita ja tietenkin hävitä kaikki rahat.
2009H1N1-flunssa on ollut tapetilla täällä varmasti enemmän kuin siellä koti-Suomessa. Flussaa ei enää kutsuta sikainfluessaksi, sillä sitä ei voi saada syömällä sianlihaa. Sikafarmarit ovat täällä päin maailmaa vaikeuksissa, sillä osa ihmisistä luulee, että tauti saattaa levitä sikaa syömällä. Nevadassa ilmeni juuri ensimmäinen tartunta ja Californiaan on julistettu "terveydellinen hätätila". Matkasuunnitelmamme ovat voimassa ainakin 10.5. asti, jolloin palautamme vuokra-automme takaisin Los Angelesiin. Sitä ennen kierrämme ainakin Grand Canoynilla ja San Franciscossa. Toukokuun kymmenes meidän olisi määrä lentää Meksikoon ja tavata ystäväni Helena ja hänen meksikolainen poikaystävänsä Daniel. Hellunkin matkasuunnitelmat ovat nyt vaarassa, joten saa nähdä kuinka käy. Tällä hetkellä Meksikossa suuri osa turistinähtävyyksistä ja koko Meksiko City on suljettu, joten jos tilanne jatkuu vielä viikonkin päästä samana, todennäköisesti emme ole menossa Meksikoon. Seuraamme tilannetta vielä tämän viikon ja teemme päätökset ensi viikolla.
Niin ja lopuksi: Erittäin hauskaa vappua kaikille!
Olemme nyt viettäneet Las Vegasissa pari päivää leväten, syöden, juoden ja pelaillen. Kaupunki on huomattavasti suurempi kuin kuvittelin ja casinot ovat suorastaan massiivisia. Pelirintamalla olemme jopa hieman voitolla: suosikkipelimme "Deal or no deal" on ollut meille suosiollinen. Yövymme Stratosphere-nimisessä hotellissa, jonka torni on tuttu Las Vegasin skylinesta ja esimerkiksi CSI:n tunnarista. Tornin huipulla pääsee huimiin huvipuistolaitteisiin, joita ehkä kokeilemme tänään vappuaaton kunniaksi. Muita suunnitelmia tänään on kierrellä kuuluisia casinoita ja tietenkin hävitä kaikki rahat.
2009H1N1-flunssa on ollut tapetilla täällä varmasti enemmän kuin siellä koti-Suomessa. Flussaa ei enää kutsuta sikainfluessaksi, sillä sitä ei voi saada syömällä sianlihaa. Sikafarmarit ovat täällä päin maailmaa vaikeuksissa, sillä osa ihmisistä luulee, että tauti saattaa levitä sikaa syömällä. Nevadassa ilmeni juuri ensimmäinen tartunta ja Californiaan on julistettu "terveydellinen hätätila". Matkasuunnitelmamme ovat voimassa ainakin 10.5. asti, jolloin palautamme vuokra-automme takaisin Los Angelesiin. Sitä ennen kierrämme ainakin Grand Canoynilla ja San Franciscossa. Toukokuun kymmenes meidän olisi määrä lentää Meksikoon ja tavata ystäväni Helena ja hänen meksikolainen poikaystävänsä Daniel. Hellunkin matkasuunnitelmat ovat nyt vaarassa, joten saa nähdä kuinka käy. Tällä hetkellä Meksikossa suuri osa turistinähtävyyksistä ja koko Meksiko City on suljettu, joten jos tilanne jatkuu vielä viikonkin päästä samana, todennäköisesti emme ole menossa Meksikoon. Seuraamme tilannetta vielä tämän viikon ja teemme päätökset ensi viikolla.
Niin ja lopuksi: Erittäin hauskaa vappua kaikille!
maanantaina, huhtikuuta 27, 2009
Peru ja Titicaca
Olemme Californian Barstow:ssa ”route 66”-motellissa. Tämänkertaista blogitekstiä on kirjoiteltu jo useaan eri otteeseen eri paikoista, mutta mukanamme seuraava vanha tietokoneenrähjä alkaa olla jo siinä kunnossa, että julkaisu on hieman viivästynyt. Alla teksti muutaman päivän myöhässä:
Matkalla Cuscosta Punoon tapasimme reissun fiksuimman ”hellomisterin”. Hän nousi bussiin jo Juliacassa, noin 40 km ennen määränpäätä. Hän ehti jututtaa kaikkia matkustajia ja sai kaapattua mukaansa kahdeksan matkustajaa, meidät mukaanlukien, ennenkuin kukaan asemalla odottava ”avustaja” edes ehti nähdä bussia. Saimme vielä neuvoteltua matkan aikana hyvän diilin: kaksi yötä aamupaloineen ja Titicaca-järven saarikierros noin 40 euron yhteishintaan. Tinkiminen on kivaa! Joskus. Diili tosin meinasi muuttua huonommaksi uloskirjautumisen yhteydessä. Hintaan tulikin yht’äkkiä muutama lantti liikaa, koska olimme syöneet ”amerikkalaisen” aamupalan. Periaatteen takia kieltäydyimme maksamasta, sillä aiemmin meille oli ilmoitettu, että kaikki kuuluu hintaan. Raidan aavistuksesta viritimme ensimmäistä kertaa laukkuihimme köyhän miehen varashälyttimet (hius vetoketjussa). Aavistus osoittautui oikeaksi: joku oli availlut laukkujamme, mutta mitään ei puuttunut. Kovinkaan suuri yllätys ei ollut, että luvattua taksikyytiä bussiterminaaliin ei järjestynyt, vaan jouduimme maksamaan taksin itse. Poistuimme majatalosta kiukkuisina kerrottuamme omistajille mitä heistä ajattelimme.
Raidan flunssaa olemme hoitaneet tavallisesta poikkeavin menetelmin. Ensin Machupicchun kierros maanantaina ja tiistaina, yhdeksän tunnin bussimatka keskiviikkona ja Titicaca-järven kierros torstaina. Tuloksena 38 astetta kuumetta torstai-iltana. Oloa ei helpottanut lämpimästä jääkylmäksi kesken saippuoinnin muuttunut suihku. Lisäksi yöt ovat näillä korkeuksilla kylmiä. Kun vielä yhtälöön lisätään tiivisteiden totaalinen puuttuminen ja kellarin lailla kylmyyttä säilövät seinät, niin voitte kuvitella kuinka mukava paikka Peru on sairastaa. Päivitys: nyt on olo hyvä, enää pientä tukkoisuutta ja kurkkukipua havaittavissa.
Titicaca-järveen ja sen saariin tutustuimme kunnon turistikierroksen avulla. Meidät poimittiin majatalolta hieman ennen seitsemää aamulla. Siirryimme satamaan, jossa meitä tervehti joukko äänekkäitä mielenosoittajia. Kyseessä oli ilmeisesti turismin(!) vastainen mielenosoitus. Huutojoukkojen vuoksi veneemme poimi meidät kyytiin rantakivikosta, koska mielenosoittajat blokkasivat pääsyn satamalaiturille. Aloitimme Titicacan kierroksen Uros-heimon kelluvilta saarilta (las islas flotantes des Uros). Uros-heimo on asunut itserakentamillaan kelluvilla saarilla satoja vuosia. Saaret ovat oikeasti kelluvia ja heimolaiset ovat ne oikeasti itse tehneet. Uroslaiset tekevät saaret Titicacalla kasvavista kasveista. Kasvien juurakko on kelluvaa ja se muodostaa saarien pohjan. Juurakon päälle he kasaavat suuria olkia ja niiden päällä sitten tepastellaan. Myös heidän asumuksensa ja veneensä on tehty kyseisitä kasveista. Saimme myös maistaa miltä kyseinen kasvi maistuu: ei oikein millekään. Kaiken kaikkiaan vierailu kelluville saarille oli mielenkiintoinen, mutta samalla siitä jäi hieman näytelty tunne.
Vierailimme myös Taquilen saarella jossa asuu inkojen jälkeläisiä. Vanhat perinteet ja uskomukset ovat heillä vielä voimissaan. Esimerkiksi statussymboleina saaren miehet käyttävät erilaisia pipoja: sinkkumiehillä on päässään kirjava ja kärjestä valkoinen pipo, kun taas naimisissa olevat miehet pitävät päässään kokokirjavaa pipoa. Jo sanomattakin on selvää, että miesten pitää itse kutoa piponsa ja mitä hienompi pipo, sen taitavampi kutoja ja sitä paremmat mahdollisuudet päästä naimisiin. Sinkkumiehen pipossa on iso värikäs tupsu, joka kuvastaa elämän hauskuutta ja vapautta. Naimisissa olevan piposta kyseinen tupsu tietenkin puuttuu. Maisemat Taquilella olivat kauniita, tiet tehty kivistä ja talot savitiilistä. Mielenkiintoinen päivä ja samalla meidän viimeinen järjestetty turistikierros pitkään aikaan.
Bussimatka Punosta Limaan oli pitkä. 22 tunnin matkan aikana maisemat vaihtuvat vuoristojen ylängöistä rannikkoseudun kuun pintaa muistuttaviin karuihin kumpuihin ja siitä puhtaaksi aavikoksi. Tällä kertaa uni ei oikein tullut silmään ja nyt väsyttää. Se ei tosin haittaa, koska ensi yön vietämme lentokoneessa matkalla Los Angelesiin ja pieni väsymys on lennolla hyvä asia. (Päivitys: Lensimme osan matkaa myrkyssä, joten uni jäi hiukan vähemmälle. Raita taisi olla todella väsynyt, sillä nukkui ilman vaikeuksia koko lennon).
Yhteenveto Perusta: mielenkiintoinen maa täynnä mystiikkaa, mielenkiintoisia tarinoita, uskomuksia, vanhoja kulttuureja ja upeita maisemia. Mieleenpainuvin kokemus oli Machupicchun näkeminen ja kokeminen. Ihmiset ovat täälläkin ollet pääsääntöisesti mukavia. Monet pukeutuvat Perussa perinteisiin vaatteisiin, varsinkin naiset hattuineen ja hameineen ovat jääneet mieleen. Samoin paikallinen liikenne. Uskomatonta, mutta jotenkin kaaos vain toimii. Bussipysäkkejä täällä ei ole, vaan bussin tullen kättä heilauttamalla saa kyydin. Järjestäytyneen kaaoksen lisäksi liikennettä värittävät lukuisat eri taksifirmat ja lukemattomat vanhat kuplavolkkarit. Turismi on monessa paikassa tulonlähde numero yksi ja se välillä näkyi ”rahat pois kaikilta”-tyylisinä kierroksina. Monet perulaiset matkanjärjestäjät ovat varsinaisia ”järjestäjiä” ja useasti asiat eivät ollet niin kuin oli luvattu. Joka paikassa olemme nähneet erilaisia järjestäjiä juoksentelemassa sinne tänne erilaisten lippujen ja lappujen kanssa. Kaikkien turistikierrosten äidin näimme matkalla Machupicchulta takaisin Cuscoon. Täysi bussilastillinen amerikkalaisia turisteja oli pellolla poimimassa perunoita! Matkustaminen Perussa on ollut vaivatonta ja asiat ovat järjestyneet melkein ajallaan ja melkein niinkuin on luvattu.
Kohta jätämme hyvästit Etelä-Amerikalle sekä eteläiselle pallonpuoliskolle ja siirrymme syksystä kevääseen. Seuraavat kaksi viikkoa ajelemme ristiin rastiin Yhdysvaltain länsirannikkoa. USA:n jälkeen vietämme pari viikkoa Meksikossa, pari viikkoa Väli-Amerikassa ja pari viikkoa USA:n itärannikolla.
Lentoaikataulu on tällä hetkellä seuraava:
10.5.2009 Los Angeles – Puerto Vallarta, Meksiko
5.6.2009 Panama City – Miami
12.6.2009 Miami – New York City
17.6.2009 New York City – Helsinki
Seuraamme tilannetta sikainfluessan kannalta. Tauti vaikuttaa vakavalta, joten matkasuunnitelmien muutos saattaa olla edessä. Katsotaan rauhassa miten tapaus etenee ja tehdään päätökset sitten. Varasimme juuri kolme seuraavaa yötä Las Vegasissa, joten voi olla, että tulemme kotiin jo yllävänkin nopeasti tai sitten emme vielä pitkään aikaan. ;)
Matkalla Cuscosta Punoon tapasimme reissun fiksuimman ”hellomisterin”. Hän nousi bussiin jo Juliacassa, noin 40 km ennen määränpäätä. Hän ehti jututtaa kaikkia matkustajia ja sai kaapattua mukaansa kahdeksan matkustajaa, meidät mukaanlukien, ennenkuin kukaan asemalla odottava ”avustaja” edes ehti nähdä bussia. Saimme vielä neuvoteltua matkan aikana hyvän diilin: kaksi yötä aamupaloineen ja Titicaca-järven saarikierros noin 40 euron yhteishintaan. Tinkiminen on kivaa! Joskus. Diili tosin meinasi muuttua huonommaksi uloskirjautumisen yhteydessä. Hintaan tulikin yht’äkkiä muutama lantti liikaa, koska olimme syöneet ”amerikkalaisen” aamupalan. Periaatteen takia kieltäydyimme maksamasta, sillä aiemmin meille oli ilmoitettu, että kaikki kuuluu hintaan. Raidan aavistuksesta viritimme ensimmäistä kertaa laukkuihimme köyhän miehen varashälyttimet (hius vetoketjussa). Aavistus osoittautui oikeaksi: joku oli availlut laukkujamme, mutta mitään ei puuttunut. Kovinkaan suuri yllätys ei ollut, että luvattua taksikyytiä bussiterminaaliin ei järjestynyt, vaan jouduimme maksamaan taksin itse. Poistuimme majatalosta kiukkuisina kerrottuamme omistajille mitä heistä ajattelimme.
Raidan flunssaa olemme hoitaneet tavallisesta poikkeavin menetelmin. Ensin Machupicchun kierros maanantaina ja tiistaina, yhdeksän tunnin bussimatka keskiviikkona ja Titicaca-järven kierros torstaina. Tuloksena 38 astetta kuumetta torstai-iltana. Oloa ei helpottanut lämpimästä jääkylmäksi kesken saippuoinnin muuttunut suihku. Lisäksi yöt ovat näillä korkeuksilla kylmiä. Kun vielä yhtälöön lisätään tiivisteiden totaalinen puuttuminen ja kellarin lailla kylmyyttä säilövät seinät, niin voitte kuvitella kuinka mukava paikka Peru on sairastaa. Päivitys: nyt on olo hyvä, enää pientä tukkoisuutta ja kurkkukipua havaittavissa.
Titicaca-järveen ja sen saariin tutustuimme kunnon turistikierroksen avulla. Meidät poimittiin majatalolta hieman ennen seitsemää aamulla. Siirryimme satamaan, jossa meitä tervehti joukko äänekkäitä mielenosoittajia. Kyseessä oli ilmeisesti turismin(!) vastainen mielenosoitus. Huutojoukkojen vuoksi veneemme poimi meidät kyytiin rantakivikosta, koska mielenosoittajat blokkasivat pääsyn satamalaiturille. Aloitimme Titicacan kierroksen Uros-heimon kelluvilta saarilta (las islas flotantes des Uros). Uros-heimo on asunut itserakentamillaan kelluvilla saarilla satoja vuosia. Saaret ovat oikeasti kelluvia ja heimolaiset ovat ne oikeasti itse tehneet. Uroslaiset tekevät saaret Titicacalla kasvavista kasveista. Kasvien juurakko on kelluvaa ja se muodostaa saarien pohjan. Juurakon päälle he kasaavat suuria olkia ja niiden päällä sitten tepastellaan. Myös heidän asumuksensa ja veneensä on tehty kyseisitä kasveista. Saimme myös maistaa miltä kyseinen kasvi maistuu: ei oikein millekään. Kaiken kaikkiaan vierailu kelluville saarille oli mielenkiintoinen, mutta samalla siitä jäi hieman näytelty tunne.
Vierailimme myös Taquilen saarella jossa asuu inkojen jälkeläisiä. Vanhat perinteet ja uskomukset ovat heillä vielä voimissaan. Esimerkiksi statussymboleina saaren miehet käyttävät erilaisia pipoja: sinkkumiehillä on päässään kirjava ja kärjestä valkoinen pipo, kun taas naimisissa olevat miehet pitävät päässään kokokirjavaa pipoa. Jo sanomattakin on selvää, että miesten pitää itse kutoa piponsa ja mitä hienompi pipo, sen taitavampi kutoja ja sitä paremmat mahdollisuudet päästä naimisiin. Sinkkumiehen pipossa on iso värikäs tupsu, joka kuvastaa elämän hauskuutta ja vapautta. Naimisissa olevan piposta kyseinen tupsu tietenkin puuttuu. Maisemat Taquilella olivat kauniita, tiet tehty kivistä ja talot savitiilistä. Mielenkiintoinen päivä ja samalla meidän viimeinen järjestetty turistikierros pitkään aikaan.
Bussimatka Punosta Limaan oli pitkä. 22 tunnin matkan aikana maisemat vaihtuvat vuoristojen ylängöistä rannikkoseudun kuun pintaa muistuttaviin karuihin kumpuihin ja siitä puhtaaksi aavikoksi. Tällä kertaa uni ei oikein tullut silmään ja nyt väsyttää. Se ei tosin haittaa, koska ensi yön vietämme lentokoneessa matkalla Los Angelesiin ja pieni väsymys on lennolla hyvä asia. (Päivitys: Lensimme osan matkaa myrkyssä, joten uni jäi hiukan vähemmälle. Raita taisi olla todella väsynyt, sillä nukkui ilman vaikeuksia koko lennon).
Yhteenveto Perusta: mielenkiintoinen maa täynnä mystiikkaa, mielenkiintoisia tarinoita, uskomuksia, vanhoja kulttuureja ja upeita maisemia. Mieleenpainuvin kokemus oli Machupicchun näkeminen ja kokeminen. Ihmiset ovat täälläkin ollet pääsääntöisesti mukavia. Monet pukeutuvat Perussa perinteisiin vaatteisiin, varsinkin naiset hattuineen ja hameineen ovat jääneet mieleen. Samoin paikallinen liikenne. Uskomatonta, mutta jotenkin kaaos vain toimii. Bussipysäkkejä täällä ei ole, vaan bussin tullen kättä heilauttamalla saa kyydin. Järjestäytyneen kaaoksen lisäksi liikennettä värittävät lukuisat eri taksifirmat ja lukemattomat vanhat kuplavolkkarit. Turismi on monessa paikassa tulonlähde numero yksi ja se välillä näkyi ”rahat pois kaikilta”-tyylisinä kierroksina. Monet perulaiset matkanjärjestäjät ovat varsinaisia ”järjestäjiä” ja useasti asiat eivät ollet niin kuin oli luvattu. Joka paikassa olemme nähneet erilaisia järjestäjiä juoksentelemassa sinne tänne erilaisten lippujen ja lappujen kanssa. Kaikkien turistikierrosten äidin näimme matkalla Machupicchulta takaisin Cuscoon. Täysi bussilastillinen amerikkalaisia turisteja oli pellolla poimimassa perunoita! Matkustaminen Perussa on ollut vaivatonta ja asiat ovat järjestyneet melkein ajallaan ja melkein niinkuin on luvattu.
Kohta jätämme hyvästit Etelä-Amerikalle sekä eteläiselle pallonpuoliskolle ja siirrymme syksystä kevääseen. Seuraavat kaksi viikkoa ajelemme ristiin rastiin Yhdysvaltain länsirannikkoa. USA:n jälkeen vietämme pari viikkoa Meksikossa, pari viikkoa Väli-Amerikassa ja pari viikkoa USA:n itärannikolla.
Lentoaikataulu on tällä hetkellä seuraava:
10.5.2009 Los Angeles – Puerto Vallarta, Meksiko
5.6.2009 Panama City – Miami
12.6.2009 Miami – New York City
17.6.2009 New York City – Helsinki
Seuraamme tilannetta sikainfluessan kannalta. Tauti vaikuttaa vakavalta, joten matkasuunnitelmien muutos saattaa olla edessä. Katsotaan rauhassa miten tapaus etenee ja tehdään päätökset sitten. Varasimme juuri kolme seuraavaa yötä Las Vegasissa, joten voi olla, että tulemme kotiin jo yllävänkin nopeasti tai sitten emme vielä pitkään aikaan. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
