Miamin kuumuudessa

Pidämme Miamista. Täällä on mukava tunnelma ja säätkin suurimman osan vuodesta täydellisiä. Eilen pääsimme todistamaan säiden herran muuttuvaa mieltä. Makoillimme uima-altaalla ja taivaalla näkyi hivenen sinistä. Sitten taivas tummui kuin nappia painamalla ja alkoi sataa. Kymmenen minuuttia myöhemmin pilvet olivat poissa ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ah, kuinka mukavaa auringossa makoilu onkaan. Kai Suomessakin on jo helteet alkaneet ja järvivesi yli 25 asteista?

Toissapäivänä ajelimme Key Westiin ja takaisin. Kivannäköinen paikka ja upea ajomatka. Ihan kuin olisi ajanut pitkällä sillalla kirkkaan turkoosin veden ympäröimänä. Key Westissä kävimme toteamassa USA:n eteläisimmän rannan olemassaolon ja matkalla takaisin pysähdyimme kauniilla rannalla. Miamiin olemme tutustuneet ajelemalla pitkin poikin pitkiä katuja. Eilisillan vietimme jättimäisellä ostarilla kauppoja kierrellen. Matka ostarille hotelliltamme Miami Beachilta kesti ruuhkassa lähes kaksi tuntia. Matkaa sinne oli noin 30 kilometriä. Matkan varrella näimme monen monta kunnon ökytaloa jättimäisinä jahteineen. Takaisin hotellille ajoimme South Beachin kautta. South Beach on Miamin yöelämän keskittymä ja ihmisia oli liikkeellä paljon. Memorial Day -viikonloppu, joka on yksi vuoden suurimmista juhlista ja kesän virallinen alku, lähestyy ja meno kuulemma villiintyy, kun ihmiset ryntäävät rannoille.

Olemme muuten USA:ssa unelma-aikaan, jos sitä mitataan television tarjonnalla. American Idol, jota olemme seuranneet Uudesta-Seelannista lähtien, huipentui toissailtana ja millä tavalla. Voittajaa en paljasta, mutta showsta voin sanoa sen verran, että se oli mahtava. Idol on muuten melkoisen iso ja seurattu ohjelma täällä Atlantin toisella puolella: finaalissa annettiin lähes 100 miljoonaa ääntä! Kyllä. 100 miljoonaa! Kannattaa katsoa, vaikka ei Idolia olisi ikinä seurannutkaan. Upea show. Lisäksi telkusta tulevat sekä NBA:n että NHL:n playoffit ja onkin ollut kiva katsella ko. pelejä livenä ilman, että tarvitsee valvoa koko yötä.

Ai niin. Keksittiin reissun viimeiselle viikonlopulle kivaa tekemistä! Mitä se on, jääköön se vielä arvoitukseksi. Sunnuntaina lisää, kannattaa tsekata blogi vielä ennen nukkumaanmenoa. Nähdään pian!

Viva la México!

Meillä on nyt ihana rentouttava aurinkoloma takana. Vihdoin! :) Erityiskiitokset Hellulle ja Danille vieraanvaraisuudesta, loistavasta johdatuksesta meksikolaiseen kulttuuriin ja ah niin herkulliseen ruokaan! Ainakin viisi kiloa painavampana kuin viikko sitten voin kertoa, että meksikolainen ruoka on hyvää ja sitä on paljon! :) Maistoimme matkan aikana kaikkea tacoista cevicheen ja rauskuun. Maha ei todellakaan kurninut. Yhteistä joka aterialle oli lime ja tortillat eri muodoissaan. Oli kyseessä aamupala, lounas tai päivällinen aina oli kädessä tortilla ja pöydässä limelohkoja. Kaikenkaikkiaan meksikolainen ruokakulttuuri eroaa melkoisesti siitä, millaisena se on Suomessa totuttu näkemään. Suomen meksikolainen on lähinnä texmexiä, sillä Meksikossa ei tunneta esimerkiksi jauhelihaa, cheddar-juustoa, kovia tacoja eikä punaista purkkisalsaa. Aterian pohjana ovat avocadot, itsetehdyt "chilikastikkeet" ja "hiennonetut salaatit" eli salsat, tortillat, limet, vaalea juusto ja pavut. Suomessa perinteisen meksikolaisen aterian tekeminen onkin Danin mielestä vaikeaa, sillä oikeanlaisia raaka-aineita ei ole saatavilla helposti. Esimerkiksi chilit ovat täysin erilaisia... jopa paikallisessa supermarketissamme hyllyt notkuivat kymmeniä erilaisia chililaatuja.

Alkoholijuomista puhuttaessa ei tarvitse mainita kuin tequila ja olut. Corona näkyy kaikkialla ja erimerkkisiä tequiloita on tarjolla monenlaista sorttia. Oikeasti tequilaksi voidaan kutsua vain champagnen tavoin tietyltä alueelta tulevaa agave-kasvista tislattua viinaa, mutta kutsuttakoon sillä nimellä tässä yhteydessä epäoppisesti kaikkea vastaavaa. Ja muuten tequila Meksikossa, toisin kuin kotipuolessa, on oikeasti hyvää ja sellaisenaan nautittavaa juomaa. Ei tarvita sitruunaa eikä suolaa peittämään "tequilan" makua. :)

Tutustuimme Puerto Vallartaan ja sen ympäristöön kuuden päivän aikana melko kattavasti. Kaupungin lisäksi kävimme pienessä surffikylässä, vieläkin pienemmässä vuoristokylässä ja parilla kivalla rannalla kaupungin ulkopuolella. Meksiko on mielenkiintoinen sekoitus eteläistä ja pohjoista Amerikkaa, Espanjaa sekä vanhoja intiaanikulttuureja. Puerto Vallarta itsessään on aikamoinen turismin ja lomaosakkeiden kehityskeskus, mutta naapurikylissä näimme aitoa Meksikoa. Tosin Danin opastuksella saimme kokea ehdottomasti autenttisemman Meksikon, jonka olisimme kokeneet keskenämme. Meksikossa ei juurikaan pidetä pohjoisista naapureista, gringoista. Nimitys johtaa juurensa Meksikon ja USA:n väliseen sotaan, jolloin USA:n joukot pukeutuivat vihreisiin asuihin ja paikalliset hätistelivät jenkkejä huutamalla heille meksikolaisittain äännettynä "Green! Go!". Paikallisen tequilanmaistattajan suusta kuulimme myös tarinan ihmisten kielitaidosta ja fiksuudesta. Se meni jotakuinkin näin: On olemassa viisaita ihmisiä, jotka puhuvat kahta kieltä. Heitä sanotaan kaksikielisiksi. Jotkut puhuvat kolmea kieltä - he ovat kolmikielisiä. Sitten on olemassa vähemmän viisaita ihmisiä, jotka puhuvat vain yhtä kieltä. Millä nimellä heitä kutsutaan? Si...gringo!

Ulkomaalaisen turistin kannalta huono suhtautuminen USA:laisiin ei aina tunnu kovinkaan miellyttävältä. Oikeastaan kaikkia vaaleaihoisia luullaan gringoiksi: gringoille on eri hinnat ja eri palvelu. Meitä luultiin järjestäen joka paikassa jenkeiksi varsinkin silloin, kun Dani ei ollut aivan vieressämme. Suhtautuminen meihin ja hinnat muuttuivat heti, kun aloimme puhua keskenämme suomea kovaan ääneen. :) Paikallisilla markkinoilla meitä kohdeltiin melko epäkunnioittavasti, sillä liikuimme suuren osan ajasta kolmisteen. Monet myyjät aloittivat meille myymisen kunnon jenkkiaksentilla ja jenkkityyliin ja kun kohteliaasti kieltäydyimme mumisivat monesti jotain espanjaksi. Meillä olikin pari kertaa kovin hauskaa, kun toki he luulivat ettemme ymmärrä kieltä. Toisaalta ottaen huomioon maiden välisen historian ja varsinkin nuorten jenkkien käyttäytymisen kyseisen suhtautumistavan ymmärtää. Kunpa eivät vain kaikkia turisteja leimaisi heti gringoiksi. Kaikenkaikkiaan Meksiko oli kuitenkin hieno ja miellyttävä kokemus upealla auringonpaisteella höystettynä! Iso hymiö! :)

Mikä maa ja mikä valuutta meillä on sitten tällä hetkellä? USA ja dollari. Saimme sittenkin vaihdettua lennot kohtuulliseen hintaan siten, että Panaman sijaan lensimme Miamiin Meksiko Citystä. Neljän vuorokauden yhtäjaksoinen bussimatka tai todella kalliit lennot Panamaan eivät kiinnostaneet ja päätimme kokeilla vielä yhtä puhelinsoittoa American Airlinesille. Yllättäen noin 500 dollarin lipunmuutosmaksu vaihtuikin 250 dollariin ja valinta oli selvä. Jos joku joskus sanoo ettei onnistu tai se maksaa niin ja niin paljon... kannattaa ehdottomasti kysyä uudestaan joltakulta muulta! Pätee ainakin Oneworldin maailmanympärilippuun, jonka kanssa olemme saaneet eri vastauksen samoihin kysymyksiin miltei joka kerta. :D

Lensimme siis Miamiin eilen ja juuri nyt valmistaudumme yöpuulle Florida Cityssä aivan Miamin kupeessa. USA:ssa tarkoitus olisi ainakin vielä käydä Key Westissä, shoppailla hiukan ja makoilla altaalla tai Miamin biitseillä säiden salliessa. Floridassa on tällä hetkellä ennätyskuivuuksien jälkeiset ukkosmyrskyt, joita on lupailtu koko loppuviikoksi. Äsken tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja salamat valaisivat koko taivaan tasaisin väliajoin. Nyt ulkona kuulostaa rauhalliselta, katsotaan millainen sää huomenna on. Miami ja Key West voivat hyvinkin jäädä ukkosmyrskyalueen ulkopuolelle, jolloin ainoa, josta meidän pitää huolehtia on aurinkorasvan riittävä levittäminen.