Peru ja Titicaca

Olemme Californian Barstow:ssa ”route 66”-motellissa. Tämänkertaista blogitekstiä on kirjoiteltu jo useaan eri otteeseen eri paikoista, mutta mukanamme seuraava vanha tietokoneenrähjä alkaa olla jo siinä kunnossa, että julkaisu on hieman viivästynyt. Alla teksti muutaman päivän myöhässä:

Matkalla Cuscosta Punoon tapasimme reissun fiksuimman ”hellomisterin”. Hän nousi bussiin jo Juliacassa, noin 40 km ennen määränpäätä. Hän ehti jututtaa kaikkia matkustajia ja sai kaapattua mukaansa kahdeksan matkustajaa, meidät mukaanlukien, ennenkuin kukaan asemalla odottava ”avustaja” edes ehti nähdä bussia. Saimme vielä neuvoteltua matkan aikana hyvän diilin: kaksi yötä aamupaloineen ja Titicaca-järven saarikierros noin 40 euron yhteishintaan. Tinkiminen on kivaa! Joskus. Diili tosin meinasi muuttua huonommaksi uloskirjautumisen yhteydessä. Hintaan tulikin yht’äkkiä muutama lantti liikaa, koska olimme syöneet ”amerikkalaisen” aamupalan. Periaatteen takia kieltäydyimme maksamasta, sillä aiemmin meille oli ilmoitettu, että kaikki kuuluu hintaan. Raidan aavistuksesta viritimme ensimmäistä kertaa laukkuihimme köyhän miehen varashälyttimet (hius vetoketjussa). Aavistus osoittautui oikeaksi: joku oli availlut laukkujamme, mutta mitään ei puuttunut. Kovinkaan suuri yllätys ei ollut, että luvattua taksikyytiä bussiterminaaliin ei järjestynyt, vaan jouduimme maksamaan taksin itse. Poistuimme majatalosta kiukkuisina kerrottuamme omistajille mitä heistä ajattelimme.

Raidan flunssaa olemme hoitaneet tavallisesta poikkeavin menetelmin. Ensin Machupicchun kierros maanantaina ja tiistaina, yhdeksän tunnin bussimatka keskiviikkona ja Titicaca-järven kierros torstaina. Tuloksena 38 astetta kuumetta torstai-iltana. Oloa ei helpottanut lämpimästä jääkylmäksi kesken saippuoinnin muuttunut suihku. Lisäksi yöt ovat näillä korkeuksilla kylmiä. Kun vielä yhtälöön lisätään tiivisteiden totaalinen puuttuminen ja kellarin lailla kylmyyttä säilövät seinät, niin voitte kuvitella kuinka mukava paikka Peru on sairastaa. Päivitys: nyt on olo hyvä, enää pientä tukkoisuutta ja kurkkukipua havaittavissa.

Titicaca-järveen ja sen saariin tutustuimme kunnon turistikierroksen avulla. Meidät poimittiin majatalolta hieman ennen seitsemää aamulla. Siirryimme satamaan, jossa meitä tervehti joukko äänekkäitä mielenosoittajia. Kyseessä oli ilmeisesti turismin(!) vastainen mielenosoitus. Huutojoukkojen vuoksi veneemme poimi meidät kyytiin rantakivikosta, koska mielenosoittajat blokkasivat pääsyn satamalaiturille. Aloitimme Titicacan kierroksen Uros-heimon kelluvilta saarilta (las islas flotantes des Uros). Uros-heimo on asunut itserakentamillaan kelluvilla saarilla satoja vuosia. Saaret ovat oikeasti kelluvia ja heimolaiset ovat ne oikeasti itse tehneet. Uroslaiset tekevät saaret Titicacalla kasvavista kasveista. Kasvien juurakko on kelluvaa ja se muodostaa saarien pohjan. Juurakon päälle he kasaavat suuria olkia ja niiden päällä sitten tepastellaan. Myös heidän asumuksensa ja veneensä on tehty kyseisitä kasveista. Saimme myös maistaa miltä kyseinen kasvi maistuu: ei oikein millekään. Kaiken kaikkiaan vierailu kelluville saarille oli mielenkiintoinen, mutta samalla siitä jäi hieman näytelty tunne.

Vierailimme myös Taquilen saarella jossa asuu inkojen jälkeläisiä. Vanhat perinteet ja uskomukset ovat heillä vielä voimissaan. Esimerkiksi statussymboleina saaren miehet käyttävät erilaisia pipoja: sinkkumiehillä on päässään kirjava ja kärjestä valkoinen pipo, kun taas naimisissa olevat miehet pitävät päässään kokokirjavaa pipoa. Jo sanomattakin on selvää, että miesten pitää itse kutoa piponsa ja mitä hienompi pipo, sen taitavampi kutoja ja sitä paremmat mahdollisuudet päästä naimisiin. Sinkkumiehen pipossa on iso värikäs tupsu, joka kuvastaa elämän hauskuutta ja vapautta. Naimisissa olevan piposta kyseinen tupsu tietenkin puuttuu. Maisemat Taquilella olivat kauniita, tiet tehty kivistä ja talot savitiilistä. Mielenkiintoinen päivä ja samalla meidän viimeinen järjestetty turistikierros pitkään aikaan.

Bussimatka Punosta Limaan oli pitkä. 22 tunnin matkan aikana maisemat vaihtuvat vuoristojen ylängöistä rannikkoseudun kuun pintaa muistuttaviin karuihin kumpuihin ja siitä puhtaaksi aavikoksi. Tällä kertaa uni ei oikein tullut silmään ja nyt väsyttää. Se ei tosin haittaa, koska ensi yön vietämme lentokoneessa matkalla Los Angelesiin ja pieni väsymys on lennolla hyvä asia. (Päivitys: Lensimme osan matkaa myrkyssä, joten uni jäi hiukan vähemmälle. Raita taisi olla todella väsynyt, sillä nukkui ilman vaikeuksia koko lennon).

Yhteenveto Perusta: mielenkiintoinen maa täynnä mystiikkaa, mielenkiintoisia tarinoita, uskomuksia, vanhoja kulttuureja ja upeita maisemia. Mieleenpainuvin kokemus oli Machupicchun näkeminen ja kokeminen. Ihmiset ovat täälläkin ollet pääsääntöisesti mukavia. Monet pukeutuvat Perussa perinteisiin vaatteisiin, varsinkin naiset hattuineen ja hameineen ovat jääneet mieleen. Samoin paikallinen liikenne. Uskomatonta, mutta jotenkin kaaos vain toimii. Bussipysäkkejä täällä ei ole, vaan bussin tullen kättä heilauttamalla saa kyydin. Järjestäytyneen kaaoksen lisäksi liikennettä värittävät lukuisat eri taksifirmat ja lukemattomat vanhat kuplavolkkarit. Turismi on monessa paikassa tulonlähde numero yksi ja se välillä näkyi ”rahat pois kaikilta”-tyylisinä kierroksina. Monet perulaiset matkanjärjestäjät ovat varsinaisia ”järjestäjiä” ja useasti asiat eivät ollet niin kuin oli luvattu. Joka paikassa olemme nähneet erilaisia järjestäjiä juoksentelemassa sinne tänne erilaisten lippujen ja lappujen kanssa. Kaikkien turistikierrosten äidin näimme matkalla Machupicchulta takaisin Cuscoon. Täysi bussilastillinen amerikkalaisia turisteja oli pellolla poimimassa perunoita! Matkustaminen Perussa on ollut vaivatonta ja asiat ovat järjestyneet melkein ajallaan ja melkein niinkuin on luvattu.

Kohta jätämme hyvästit Etelä-Amerikalle sekä eteläiselle pallonpuoliskolle ja siirrymme syksystä kevääseen. Seuraavat kaksi viikkoa ajelemme ristiin rastiin Yhdysvaltain länsirannikkoa. USA:n jälkeen vietämme pari viikkoa Meksikossa, pari viikkoa Väli-Amerikassa ja pari viikkoa USA:n itärannikolla.

Lentoaikataulu on tällä hetkellä seuraava:
10.5.2009 Los Angeles – Puerto Vallarta, Meksiko
5.6.2009 Panama City – Miami
12.6.2009 Miami – New York City
17.6.2009 New York City – Helsinki

Seuraamme tilannetta sikainfluessan kannalta. Tauti vaikuttaa vakavalta, joten matkasuunnitelmien muutos saattaa olla edessä. Katsotaan rauhassa miten tapaus etenee ja tehdään päätökset sitten. Varasimme juuri kolme seuraavaa yötä Las Vegasissa, joten voi olla, että tulemme kotiin jo yllävänkin nopeasti tai sitten emme vielä pitkään aikaan. ;)