Kohti Inkojen maita

Pintaraapaisut Limaan ja Cuscoon on nyt tehty ja huomenna starttaamme kohti Machu Picchua. Limassa vietimme reilun vuorokauden. Sinä aikana näimme köyhyyttä, rikkautta ja kaaosta, jota liikenteeksi täällä kutsutaan. Liman kadut olivat täynnä toinen toistaan ränsistyneempiä autoja, takseja ja busseja. Matka Liman lentokentältä hostellille taittui melko rapistuneiden kaupungiosien läpi. Hostellimme taas sijaitsi Liman ”hienostoalueella” eli Mirafloresissa. Hostellimme oli mukava ja rauhallinen sekä omistajat Pedro ja Christian todella mukavia. Kun astelimme ovesta sisään, Pedro tervehti selvällä suomenkielellä: ”Moi.” Muutenkin vastaanotto oli mukava ja saimme kattavan esittelyn hostellista, Mirafloresista ja Limasta. Liman (tai ainakin Mirafloresin) rannikko oli hieno. Aivan rannassa meni tie, jonka jälkeen oli noin 50-100 metriä korkea jyrkänne ja sitten vasta kaupunki. Kävimme todella hienolla ostarilla, joka oli rakennettu aivan jyrkänteen reunalle kuin myös puistot, joita pitkin ostarille kävelimme. Liman yllä muuten leijui outo sumu, jota aluksi luulimme savusumuksi. Kävi ilmi, että puolet vuodesta Lima on ihan oikeassa sumussa, koska mereltä nouseva vesihöyry törmää vuoriin ja se jää leijumaan Liman rannikolle. Sen vuoksi kuvissakaan ei oikein erota taivasta merestä eikä sinistä näy.

Limasta siirryimme tänne Cuscoon kätevästi bussilla. Matka ei kestänyt kuin 22 tuntia. Linjurissa tarjoiltiin yksi lämmin ruoka ja aamupala kuin lentokoneessa konsanaan. Rinkatkin luovutettin tiskin yli bussifirman haltuun ja niihin kiinnitettiin tunnistelaput. 22 tunnin matkan aikana ainoat tauot olivat kuskinvaihtotaukoja sekä yksi 10 minuutin vessatauko jossain Andien kupeessa. Bussin reitti kiemurteli noin 30 kilometrin keskituntinopeudella todella mutkaisia vuoristoteitä pitkin upeiden maisemien saattelemana. Paikkamme olivat bussin toisessa kerroksessa ja välillä ei oikeasti näkynyt muuta kuin jyrkkä pudostus alas laaksoon. Eikä hirvittänyt, koska matkan aikana katselimme viisi elokuvaa. Kaikki luonnollisesti espanjaksi dubattuina. Onneksi leffoissa oli sentään tekstitys englanniksi.

Cuscoon saavuimme virkeinä kolmen aikaan iltapäivällä. Energia ei todellakaan olisi riittänyt majatalon etsimiseen ja onneksemme majatalon edustaja löysi meidät. Mukava ja hiljainen huone kustantaa meille noin 12 euroa sisältäen aamupalan ja ilmaisen nettiyhteyden sekä ”luonnollisesti” lämpimän ja tasapaineisen suihkun. Cuscossa olimme sopineet tapaavamme irlantilaisen ystävämme Rossin ja näin kävikin. Eilen perjantaina kävimme kolmistaan syömässä ja tänään lauantaina tapasimme myös Rossin matkakumppanit eli kaksi Steveniä. Olemme tulleet siihen tulokseen, että irkut ovat mukavaa porukkaa ja sen vuoksi he ovat myös levittäytyneet ympäri maailmaa baareja perustaen.

Cusco on ristiriitainen kaupunki. Toisaalla on ns. peruskuntoisia hökkeleitä, kun taas kaupungin keskusta on todella kiillotettu turistialue. Karuin näky oli lounastaessamme kultaisten kaarien ravintolassa. Sisäpuolella rikkaat perulaisperheet söivät Happy Mealejaan ja Big Macejään ja samalla ovien ulkopuolella vähemmän onnekkaat lapset yrittivät tienata ruokarahoja myymällä pieniä villanukkeja. Surullinen näky, mutta tosiasia monessa maassa. Kaikesta huolimatta Cuscon keskusaukio on todella kaunis paikka. Ja tarjolla on sitten jos jonkinmoista ponchoa, villapaitaa, inkahärpäkettä ja vaikka mitä. Koko aamupäivä meillä vierähti ihastellessa paikallisten käsitöitä artesaanimarketilla.

Nyt kun olemme totutelleet korkeaan ilmanalaan pari päivää, on aika aloittaa reippailu. Huomenna siirrymme autolla Aquas Calientes-nimiseen kylää, joka toimii ponnahduslautana Machu Picchulle. Aquas Calientesista kävelemme noin 8 kilometrin matkan ”Inkojen kadotettuun kaupunkiin” tiistaiaamunkoitteessa tavoitteena todistaa auringonnousu. Saapa nähdä, josko ihan Inkan aarteen reissultamme löitäisimme ;).

Recap for the Irish:

Been to Lima. Came to Cuzco by bus. Walked around. Met Ross. Had a nice meal. Went to the artisan market. Met Ross, Steven and Steven. Had a nice meal. Went to the Irish pub. Came to the conclusion that Irish people are nice (including you Ross) and that's why they have taken over the world. Thanks for the fun night. It was a pleasure. Hope to see you soon (midsummer 2010 perhaps). Enjoy the rest of your trip! =)