Viimeiset viisi päivää Santiagossa ovat olleet melkoista tunteiden myllerrystä. Ensimmäiset pari päivää jouduimme nukkumaan kahdeksan hengen huoneissa keskellä äänekkäitä pääsiäisrientoja. Olimme jo valmiiksi väsyneitä kolmen pitkän lentomatkan ja Pääsiäissaarella kiusanneen peltikattoa raapineen ruusunoksan takia. Väsymys ei poistunut yön läpi jatkuneiden naapuribaarin 
karaokesessioden myötä, eikä asiaa niinkään auttaneet muutamat kovaääniset kuorsaajat naapuripedeissämme. Hostellimme oli täynnä innokkaita juhlijoita, joten nukkuminen oli lähes mahdotonta myös kokonaisvaltaisen älämölön takia. 
Voitte siis luultavasti kuvitella mielentilamme reissun rankimman viikon jälkeen. Aallonpohjalla on nyt käyty ja melko vahva matkapuutumus nähty. Tällä hetkellä maailma näyttää taas kirkkaalta, sillä edessä ovat kauan odotetut Peru ja USA:n länsirannikko.
Santiago de Chile on yllättänyt meidät ”eurooppalaisuudellaan”. Odotimme jotain muuta, mutta tuntuu kuin olisimme Espanjassa. Ihmiset ovat mukavia ja rentoja ja tunnelma kaupungilla on muutenkin 
leppoisa. Olemme jo muutamana päivänä istuskelleet paikallisten tavoin puistoissa ja aukioilla tekemättä mitään, vain aistien tunnelmaa. Kaupunkia olemme tutkineet ilman karttaa ja suunnitelmia, kävelemällä sinne minne nenä milloinkin näyttää. Santiago on täynnä pieniä baareja, kahviloita ja ruokapaikoja. Ruoka täällä on yksinkertaista, mutta hyvää ja maistuvaa.
Olemme nauttineet erityisesti halvasta oluesta, 
empanadoista ja mehevistä hotdogeista. Hostellimme sijaitsee vilkkaan ravintolakadun varrella, joten joka ilta on löytynyt muovituoli, jolle istua.
Ensivaikutelmamme Chilestä on rento, iloinen ja leppoisa. Jopa kaduilla kulkevat koirat ottavat rennosti. Ne lyöttäytyvät usein ohi kulkevien ihmisten seuraan ja jatkavat matkaansa minne lienee. Kaikki tapaamamme chileläiset ovat olleet todella mukavia ja avuliaita. Taide eri muodoissaan tuntuu myös kuuluvan täällä asuvien elämään. Joka päivä olemme nähneet 
taiteen eri aloja harjoitettavan puistoissa, kaduilla, sisätiloissa, liikennevaloissa jne. On jonglööriä, nuorallakävelijää, saksofonistia, hämähäkkimiestä, runoilijaa, rummuttajaa ja kaikkea muuta maan ja taivaan välistä. Eniten innostuimme taitavista ilmeisesti perinteisistä chileläisistä rumpaleista. Vauhti ja rytmi oli melkoinen ja mukaan mahtui myös 
muutama tanssiaskel. Duettona tuohu näytti ja kuulosti kaksin verroin hienommalta. Mikollekin löytyi siis kesätyö Tampereen yöstä. :D Rumpalipari on vielä hakusessa, onko halukkaita? Vaatimuksena rytmitaju ja kyky pyöriä lujaa. :)Huomenna aamulla lennämme Peruun. Kymmenen päivän aikana olisi tarkoitus vierailla sekä Machu Picchulla että Titicaca-järvellä ja tutustua inkakulttuurin saloihin. Bussimatkailun pitäisi tulla jälleen tutuksi, sillä välimatkat ovat pitkiä ja mutkaisia. Palaamme asiaan luultavasti parin päivän kuluttua Cuzcosta, joka sijaitsee Andeilla 3500 metrin korkeudessa Machu Picchun välittömässä läheisyydessä.
