Hyvästit Uudelle-Seelannille!

Viimeiset päivät Uudessa-Seelannissa kuluivat maan pohjoisosia tutkien. Ajelimme toissapäivänä Cape Reingaan Uuden-Seelannin pohjoiskärkeen. Astutuamme ulos autosta alkoi sataa, mikä hiukan harmitti epäasianmukaisesti varustautuneita matkaajia. Näkymät olivat jylhät ja tuntui, että olisimme olleet maailman laidalla. Cape Reingassa kohtaavat Tasmanianmeri ja Tyynivaltameri. Merien kohtauspaikka näkyi jylhille rinteille upeasti pyörteinä ja kuohuavina tyrskyinä sekä kuului kovana kohinana. Maorikulttuuria ja heidän iänaikaisia uskomuksiaan oli esitelty hienosti puukyltein kävelymatkalla Cape Reingan majakalle. Maorien uskomuksista erityisesti mieleen jäi uskomus siitä, että merten kohtauspaikassa syntyy uutta elämää urospuolisen Tasmanianmeren ja naaraspuolisen Tyynenvaltameren paritellessa. Toinen uskomus liittyi jyrkkärinteiseen saareen, jonka rinteellä kasvoi vain yksi puu. Tämän puun juurien kautta maorien sielu siirtyy kuoleman jälkeen mereen ja etenee sieltä Hawaikille, joka on maorikansan henkinen koti.

Maorikulttuuri on ollut muutenkin Uudessa-Seelannissa paljon esillä. Olemme katselleet telkkarista muutamaan kertaan maorien omaa tv-kanavaa, joka vaikuttaa hyvin paljon Suomessakin esitetyn ”Ruuvit löysällä”-sketsisarjan kreikankielisiltä uutisilta: ”metetetetetetete maori”. :) Maorinkielen ääntämisasu vastaa melko tarkkaan suomenkielen ääntämistä, joten nyt luultavasti tiedämme kuinka erikoiselta suomi kuulostaa ulkomaalaisen korvaan. Suurella osalla kaupungeista on maorinkielinen hassu nimi. Olemme törmänneet ainakin seuraaviin: Kerikeri, Hihi, Kihikihi, Otorohanga, Waipapakauri, Matamata, Kukekohe, Whangapaparua, Mangamuka, Te Awamutu, Maungaturoto jne.

Cape Reingasta takaisinpäin ajellessamme pysähdyimme ”ninety mile beachilla”. Nimestään huolimatta ranta on 52 mailia pitkä. Ihmettelimme rannan reunalle pystytettyä satasen rajoituskylttiä ja huomasimme, että rannalle pääsee autolla. Kävimme tietenkin ajamassa Yariksella rantarallia. Rannalta tielle palatessa nopeusrajoitus muuttui viiteenkymppiin. :) Eilen ajelimme oikeastaan vain Aucklandiin, sillä aamulla oli edessä auton palautus klo 12. Matkan varrella yritimme päästä katsomaan ”Kauri Cliffsiä”, yhtä maailman hienoimmista golfkentistä. Se oli valitettavasti niin hyvin aidoitettu, että hyvin kaukaa näimme vain pienen siivun kentästä. Päättelimme muuten, että miksi Uudessa-Seelannissa on niin halpa pelata golfia. Golfkentän voi tehdä periaatteessa mihin vaan kunhan ajaa nurmikon, poraa nummeen reiän ja tökkää lipun sisään. Esimerkiksi Suomessa taitaa olla edessä hiukan suurempi operaatio.

Olemme nyt Aucklandin lentokentällä odottamassa lennon lähtöä. Aikaa on vielä reilu pari tuntia, jonka jälkeen istumme seuraavat 13 tuntia lentokoneessa meren yllä. Ylitämme matkalla päivämäärärajan, joten lähdemme liikkeelle 9 tuntia teitä edellä ja laskeudumme 7 tuntia teistä jäljessä. Lähdemme siis tänään kello 17 ja laskeudumme tänään klo 13. Eli 40-tuntinen päivä tiedossa. Kuka halusikaan tunteja lisää vuorokauteen? :) Huomenna jatkamme matkaamme Pääsiäissaarelle, jossa olemme aivan sattumalta pääsiäisenä. Muita turisteja ei kuitenkaan pitäisi olla ruuhkaksi asti, sillä saarella vierailee vuosittain vain noin 40000 turistia ja sesonki on kesällä. Palataan asiaan osassa kolme: Ameriikat.