Kiwikiwikiwikiwikiwi!

Uusi-Seelanti=Kiwi. Kaikki on täällä kiwiä. On Kiwipankkia, kiwivakuutuksia, kiwisipsejä, kiwiautoja, kiwiravintoloita. Kaikkeen voi lisätä liitteen kiwi. Kiwi-nimitys johtaa juurensa kiwilinnusta, joka on Uuden-Seelannin kansalliseläin, -lintu ja –symboli. Tiesittekö, että jopa Taffelin sipseistä tuttu perinteinen perunalastumalli, on nimeltään ”classic kiwi cut”? Nyt tiedätte.

Akut on nyt ladattu. Saimme tänään jälleen pyörät allemme. Meille on ihan ikioma vuokra-auto. Upouusi vuoden 1999 Toyota Vitz (eli Yaris). Emme siis jatkaneet matkailuautoilua, vaan päädyimme vuokraamaan henkilöauton. Sillä on mukavampi ajella, se ei kuluta niin paljoa bensaa ja se oli halvempi. Ainoa miinuspuoli autossa on se, että joutuu etsimään majoituksia, mutta etsivä löytää. Tänäänkin löytyi todella mukava motelli, eikä edes käyty kyselemässä kuin alle kymmenessä. Vietämme siis ainakin seuraavat kaksi yötä Rotoruan kaupungissa noin 200 km Aucklandista etelään.

Auckland muuten oli mukava kaupunki. Pieni suurkaupunki tai suuri pikkukaupunki. Ihan miten vaan. Kävellen pääsi mukavasti liikkumaan ympäri keskustaa. Mäkiä oli tosin hirmuisesti. En haluaisi olla autokoululainen Aucklandissa. Kaupungin satama-alueet olivat kivoja. Kävimme kuolaamassa yhdessä Aucklandin lukuisista venesatamista rikkaiden ”pikku purkkeja”. Yksi asia, mikä pisti silmään Aucklandissa, oli aasialaisten määrä. Välillä tuntui, että olisimme olleet takaisin Aasiassa.

Rotoruaan tulimme hakemaan extreme-kokemuksia. Täällä on tarjolla kaikkea rauhallisesta järvimelonnasta laskuvarjohyppyyn. Ajattelimme ainakin laskea pari koskea ja pyöriä muovipallolla mäkeä alas. Rotorua on myös kuuluisa vulkaanisesta maaperästä. Täällä on jos jonkinmoista kuumaa lähdettä, geysiriä ja kuplivaa mutaa. Maan sisuksita kumpuaa myös korvia huumaava rikin haju.

Loppuajalle Uuteen-Seelantiin emme ole tehneet sen kummempia suunnitelmia. Ajelemme ensin kohti pohjoissaaren eteläkärkeä ja Wellingtonia ja pysähtelemme missä sattuu. Wellingtonissa katsomme kalenteria ja päätämme käymmekö eteläsaarella. Aika näyttää. Jos emme ehdi eteläsaarelle, niin ainakin pohjoissaari tullee tutuksi. On mukavaa ajella ilman määränpäätä fiilispohjalta. Mutta huomenna siis adrenaliinia vereen ja mutaan kylpemään!

Ja ai niin. Nähtiin muuten ihan ihme rekkari!