Wat, wat, wat, wat, wat... ja sitten Bangkok

Olemme jälleen Bangkokissa. Lensimme tänne eilisaamuna Luang Prabangista. Kiireettömän ja rauhallisen Laosin jälkeen Bangkok tuntuu todella vilkkaalta. Iira ja Teijo jatkoivat omalla polullaan kohti Laosin eteläosia, mutta heidät kohtaamme mitä suurimmalla todennäköisyydellä uudelleen Australiassa. Alunperin heidän suunnitelmissaan oli puolen vuoden kaakkois-Aasian kierros, mutta kuultuaan meidän Australian suunnitelmista innostuivat he reissusta niin paljon, että varasivat eilen lennot Australiaan.

Luang Prabang oli rauhallinen, kaunis, vihreä ja mukava kaupunki. Kiertelimme kaupunkia pääosin jalkaisin. Temppeleitä (wat) oli paljon, mutta tällä kertaa emme halunneet häiritä munkkien rauhaa. Kärsimme lievästä temppeliyliannostuksesta – niitä on täällä päin maailmaa todella paljon. Torstai-iltana piipahdimme punaisen ristin sauna- ja hierontakeskuksessa virkistäytymässä. Itse vain saunoin, mutta muut ottivat tunnin hieronnat saunan päälle. Sauna oli hivenen erilainen kotimaiseen verrattuna. Kyseessä oli yrtti-höyrysauna ja sanalla sanoen ahdas sellainen. Istuimme noin kolmen neliön kopissa kuin sillit suolassa lukuisten paikallisten saunojien kanssa. Yrttihöyry jätti iholle mukavan ja raikkaan tunteen. Höyryjen välissä nautittu yrttitee täydensi kokemuksen. Hierontakin oli kuulemma hyvä.

Perjantai kului ilmapiiriä nuuhkien. Olimme kaikki melko väsyneitä, joten päivä kului kaupunkia ihmetellessä. Söimme pari kertaa ja kävimme toteamassa Mekong-joen olemassaolon. Perjantaina minäkin jo innostuin hieronnoista, joita oli LPB:ssa tarjolla erittäin paljon. Päätin kokeilla päähierontaa, joka oli ihan jees. Piipahdimme myös pienellä torilla ja tytöt heltyivät ostamaan pussukoita parilta hassulta mummolta. Eiköhän niillekin pussukoille jotain käyttöä joskus löydy.

Launtaitaiaamun päätimme aloittaa hyväntekeväisyydellä. Joka aamupäivä kello 9-11 Big Brother Mouse-niminen organisaatio tarjoaa turisteille mahdollisuuden tulla puhumaan ja opettamaan englantia paikallisille opiskelijoille. Tartuimme tilaisuuteen lahjoittaa omaa aikaamme ja kielitaitoamme hyvään tarkoitukseen. Paikalla oli meidän lisäksi pariskunnat Kanadasta ja Irlannista. Juttukavereita riitti jokaiselle. He olivat kaikki yliopisto-opiskelijoita, jotka halusivat kehittää englannin kielen taitojaan. Itselleni osui juttukaveriksi parikymppinen insinööriopiskelija X. Englannin opintoja hänellä oli takana vasta kaksi kuukautta. Välillä emme oikein ymmärtäneet toisiamme, mutta saimme selvitetyksi monia asioita. Raidan keskustelukumppani taas opiskeli englannin opettajaksi ja puhui erittäin hyvää englantia. Tasoerot opiskelijoiden keskuudessa olivat siis hyvin suuret. Keskustelutuokio oli kokemuksena erittäin mukava ja koimme sen todella hyvänä tapana auttaa paikallisia. Lisää Big Brother Mouse-organisaation toiminnasta voi lukea osoitteesta www.bigbrothermouse.com.

Iltapäivällä suuntasimme nokkamme kohti noin 20 kilometrin päässä sijaitsevia vesiputouksia. Putoukset eivät ollet aivan parhaassa terässä vallitsevasta vuodenajasta johtuen, mutta silti kauniit. Turkoosi vesi virtasi puiden lomassa ja kutsui uimaan. Tosin ainoa meistä, jolla napa kesti kylmää vettä oli Iira. Putousten läheisyydessä oli myös elefantteja, joilla olisi päässyt ratsastamaan. Olisimme halunneet niitä ruokkia, mutta norsunruokakauppiailta oli päässyt ruoka loppumaan. Sääli, sillä niin surullisilta suuret ystävämme näyttivät.

Luang Prabangista löysimme reissun tähän astisista ravitsemusliikkeistä tunnelmallisimman: Lao Lao Gardenin, joka oli kauniisti valaistu puutarha, missä pöytien lomassa loimusi muutama nuotio. Ravintolan suurinta hupia ja herkkua oli Lao-BBQ: sekoitus fondueta ja raglettea. Pöytään tuotiin oma hiiligrilli, jossa paistettiin ja keitettiin itse erilaisia eväitä. Oli possua, nautaa, kanaa, puhvelia, lihalientä, kasviksia ja tietenkin nuudeleita. Namnam! Ateria huuhdeltiin alas luonnolisesti Beerlaolla, joka on Laosin ylpeys. Erinomaista olutta sekä vaaleana että tummana.

Saavuimme Bangkokiin ilmateitse eilen. Lao Airlines kyyditti meidät turvallisesti perille pienellä potkurikoneella. Lento hieman jännitti, koska Lao Airlines on (tai ainakin on joskus ollut) EU:n lentokieltolistalla. Kalusto suosituimmilla reiteillä heillä on uutta ja hyvää, mutta yhtiö päätyi listalle, koska se ei ole julkaissut onnettomuustilastojaan. Kokemamme perusteella kaikki toimi kuin junan vessa, eikä meillä ole pahaa sanaa sanottavana kyseisestä yhtiöstä. Taksimatka Bangkokin päässä kentältä keskustaan oli sitten jotain ihan muuta. Kuski (Mr. Porn – nimi ei muutettu) luuli olevansa ilmeisesti formulakuski. Kolme kertaa jouduimme kehottamaan ajamaan hiljempää, mutta myötäilyistä huolimatta vauhti oli kova. Luonnollisesti turvavöitä ei taaskaan takapenkillä ollut. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsimme perille ehjin nahoin. Bangkokissa on ohjelmassa ollut MBK:ssa (suuri kauppakeskus) pyörimistä, sillä vaatekertamme kaipaa hieman päivitystä. Matkan aikana vaatteemme ovat joko venyneet tai sitten kilomme karisseet. Tänään on edessä vielä muutamia tiukkoja hintaneuvotteluja ja huomenna matka jatkuu kohti etelä-Thaimaata ja Phi Phi:n saaria. Saarille on ennustettu vaihtelevaa ja ukkoskuurojen sävyttämää säätä, joten pakkohan sinne on mennä tilanne toteamaan.