Kilpikonnia, leopardihai, rauskuja... ja vaikka mitä muuta!

Huh. Aikamoinen urakka takana: seitsemän sukellusta kolmessa päivässä. Veneellä kolmena päivänä peräkkäin aamuseitsemästä alkaen. Näin aloittelijana tuntuu kyllä kehossa. Mistään epämiellyttävästä kokemuksesta ei toki ollut kyse. Hienointa oli huomata oma kehittymisensä, joka tuntui noinkin pieneen sukellusmäärään verrattuna suorastaan räjähdysmäisen nopealta. Hallitsemme nyt liikkeemme veden alla paljon paremmin ja voimme keskittyä tarkkailemaan vedenalaista luontoa räpiköimisen sijaan. PADIn sukellusluokituksen mukaan olemme nyt edistyneitä sukeltajia, mutta itse kutsuisin meitä ennemminkin edistyneemmiksi sukeltajiksi, sillä paljon on vielä kehitettävää. Kurssin nimi johtaa hiukan harhaan (Advanced Open Water Diver) ja itsekin luulimme aluksi, että kurssille pääsee vasta esim. tietyn sukellusmäärän jälkeen. Suosittelemme kurssia lämpimästi vaikka heti peruskurssin jälkeen suoritettavaksi, sillä se auttaa huomattavasti oman kehon hallinnassa ja sukelluksesta nauttimisessa.

Ensimmäiset kaksi sukellusta kuluivat asioita mieleen palautellessa. Olimme viimeksi sukeltaneet noin kaksi vuotta sitten, joten paljon oli jo unohtunut. Veden alle meno tuntui taas oudolta ja hiukan pelottavaltakin. Asiat palautuivat kuitenkin melko nopeasti mieleen ja innostus nousi aste asteelta. Heti ensimmäisellä sukelluksella näimme reilu 1,5 metrisen leopardihain, rauskuja ja paljon pikkukaloja.

Tiistaina aloitimme kaksipäiväisen advanced open water -kurssin. Saimme aivan loistavan ja mukavan ohjaajan, joka opetti meille jokaisella sukelluksella eri taitoja. Ensimmäisenä päivänä harjoittelimme nosteenhallintaa ja navigointia veden alla. Toisena päivänä vuorossa oli syväsukellus sekä vedenalaiseen valokuvaukseen ja yösukellukseen tutustuminen. Yösukellus oli hienoa ja erilaista. Vesi oli mustaa ja näimme vain omat valomme ja valokiiloihin osuvat asiat ja eläimet. Suoritimme sukelluksen Tsunami Memorialilla: tsunamin uhreille meren pohjaan rakennetulla muistoalueella. Tunnelma oli aavemainen ja pysäyttävä.

Valokuvaus veden alla oli hauskaa, mutta erittäin haastavaa. Suurin osa kuvista oli epäselviä, mutta muutama (melkein) onnistunutkin joukkoon mahtui. Mikolla on taipumusta imeä tankkinsa loppuun supervauhtia, joten jäin itse vielä ohjaajamme kanssa valokuvailemaan pinnanalaista elämää. Pääsin muun muassa uimaan yksikätisen kilpikonnan kanssa ja jopa pari kuvaa onnistui. :) Syväsukelluksen aikana kävimme noin 28 metrin syvyydessä. Näkyvyys oli heikko, mutta muuten syväsukellus ei juuri poikennut tavallisesta.

Maisemat pinnan alla olivat upeita ja näimme toinen toistaan ihmeellisimpiä asioita ja eliöitä. Kalkkikiviseinämien läheisyydessä parveilee miljoonia pikkukaloja, seinät ovat täynnä erivärisiä koralleja ja mikä parasta, seinissä on suuria aukkoja, joiden läpi uiminen oli mahtavaa. Sukellukset Phi Phillä on nyt sukellettu, mutta emme vieläkään ole ”päässeet” jatkamaan matkaa. Tapasimme mukavan suomalaisen pariskunnan, Visan ja Marian, joiden kanssa olemme viettäneet muutaman viimeisen illan. Eilen kävimme kajakoimassa ja snorklailemassa juuri ennen auringonlaskua. Huomenna lähdemme vielä sukelluskeskuksemme puolitutun managerin järjestämälle pikavene-/snorklailuajelulle, joten luultavasti suuntaamme kohti Kuala Lumpuria ylihuomenna. Vielä emme ole valinneet 24 tunnin bussimatkan ja parin tunnin lentomatkan väliltä. Jostain kumman syystä lentomatka houkuttaisi hiukan enemmän. :)