Leppoisa Laos

Rankan bussimatkan jälkeen olemme viettäneet pari todella mukavaa päivää Laosin pääkaupungissa Vientianessa. Laos on ollut täydellinen vastakohta kiireiseen Vietnamiin verrattuna – elämänmeno on rentoa ja aurinko paistaa.



Ylitimme rajan vuoristoseudulla erittäin kosteissa olosuhteissa sankassa sumussa. Vietnamista pääsimme pois maksamalla dollarin/hlö rajaviranomaisten kaljakassaan. Yritimme jälleen välttää korruptiodollarin maksamisen, mutta emme halunneet viivyttää koko bussin taivalta. Hetken vakuuttelimme viranomaisille, ettei meillä ole rahaa laihoin tuloksin. Viiden minuutin ihmettelyn jälkeen maksoimme dollarit ja saimme aikaiseksi komeat naurut ja kädenpuristukset – ei pidä koijata koijaria. Laosin puolen muodollisuudet suoritimmekin sitten kynttilän valossa. Tunnelma oli melko epätodellinen. Onneksi kameralaukussa oli otsalamppu. Se helpotti hieman pienen präntin lukemista. Nykyään ko. lamppu valaisee pienen ja vihaisen bussikuskin maailmaa. Päätin antaa lampun hänellä, niin paljon hän sitä halusi. Samalla vihaisuuskin muuttui iloisuudeksi. Laosiin mentäessä ei korruptioa rajalla näkynyt. Viisumi maksoi ilmoitetut 35 dollaria ja lisäksi yksi taala meni kansalle.


Matkalla Vientianeen pysähdyimme Middle-of-Nowhere –nimisellä paikkakunnalla, jossa söimme lounasta. Ruokalistoja ei ollut ja ruoka vain tuotiin pöytään. Menuun kuului riisiä, keittoa, friteerattua kalaa sekä ilmeisesti naudan karvaläskilihaa. Karvaläskit kuului heittää lattialle. Lounasseurana meillä oli bussimme neljä vietnamilaista kuskia sekä kuuro thaimaalainen pariskunta. Osaan nyt viittoa sanat "Finland" ja "Thailand".


Vientianeen saavuimme puoli viiden aikaan ja edessä oli vielä majoituksen etsiminen. Tällä kertaa jouduimme oikeasti etsimään yösijaa, koska monet majoitusliikkeet olivat täynnä. Onneksemme törmäsimme sattumalta Iiraan ja Teijoon, kaakkois-Aasian kierroksella olevaan suomalaiseen pariskuntaan. Heidän kanssaan tutustuimme Vientianeen. Itse asiassa Teijo on tuttu männä vuosien koripalloturnajaisista ja on samaa vuosikertaa kuin allekirjoittanut. Iira on 24-vuotias Savon suunnalta kotoisin oleva, mutta nyttemmin helsinkiläistynyt tarhantäti.


Laosissa punalippu liehuu edelleen uljaana, mutta kuvaan ovat tulleet hienot autot. Liikennettä tosin ei Vientianessa ole juuri ollenkaan. Vuokrasimmekin polkupyörät Iiran ja Teijon esimerkkiä noudattaen. Sunnuntaipäivä kului leppoisasti pyöräillen ympäri kaupunkia. Hassuin monumentti Vientianessa oli riemukaari. Tarinan mukaan amerikkalaiset lahjoittivat betonia uutta kiitorataa varten. Niillä betoneilla Laosin väki rakensi sitten itselleen riemukaaren. Että sellaista. Viikonlopun molemmat illat keilailimme paikallisessa keilaamossa. Keilailu on täällä melko kallista – yksi sarja maksaa noin euron sisältäen kengät. Tuloksista en tässä viitsi mainita mitään.


Vientiane oli erittäin mukava kokemus. Ilma mukavan lämmin, ihmiset iloisia eikä kukaan väkisinmyynyt mitään. Monet tuk tuk –kuskit nukkuivat mopojensa päällä ja kyydin saadakseen heidät olisi pitänyt herättää. On ollut myös mukavaa puhua pitkästä aikaa suomea joidenkin muiden kanssa kuin keskenään. Eilen saavuimme noin 150 km pohjoisemmaksi Vang Viengin kylään. Kylän elämä pyörii viereisen joen ympärillä ja aiommekin tutustua joen tarjontaan tänään.