Back in business!

Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivottaa onnea uudelle vuodelle 2009! Aivan aluksi haluan myös kiittää koko Vietnamia viimeisestä kahdesta viikosta, jonka aikana maailmankuvamme avartui muun muassa liikennekulttuurin, aikataulujen ja Kaakkois-Aasian ilmaston osalta. Aivan aluksi haluan todeta, että Suomi tuntuu olevan maailmalla arvostettu ja mielenkiintoinen, hyvällä tavalla erilainen paikka. Aloittakaamme siis vuotemme olemalla ylpeitä siitä ketä olemme ja mistä tulemme!

Viimeisen neljän päivän aikana pääsymme internettiin on ollut rajoitettua. Takana on yhteensä 35 tuntia bussissa, vuorokausi laivassa ja viisi minuuttia maailmankaikkeuden karmivimmassa mopokyydissä. Laivaan voisimme mennä mielellämme uudestaan, bussimatkailu alkaa jo hieman kyllästyttää ja mopon kyytiin emme ole enää menossa. Mopokuski vei meidät Hanoissa yksi kerrallaan hotellilta bussiasemalle ilman kypärää ruuhkaisessa liikenteessä kamalaa vauhtia välillä poiketen vastustajan kaistalle ja puhuen samalla kännykkäänsä. Luulimme, että meillä oli kiire asemalle, mutta päädyimme odottelemaan bussissa tunnin verran ennen lähtöä. Näin jälkeenpäin ajatellen mopokyyti on ollut typerin temppumme tähän asti. Onneksi ei sattunut mitään, mutta kyllä pelotti!

Vietimme uudenvuoden Junk-boatilla Halong Bayssa Vietnamin rannikolla. Maisemat olivat upeat! Lähdimme matkaan melko mitättömin etukäteisodotuksin, sillä näimme El Nidossa puolitoista kuukautta sitten samanlaisia, mutta monikertaisesti korkeampia kalkkikivisaaria. Tällä kertaa määrä kuitenkin korvasi laadun, sillä siinä missä El Nidossa oli saaria siellä täällä, niin Halong Bayssa niitä oli pienellä alueella silminkantamattomiin. Yli sata metriä korkeita kallioita nousi suoraan merestä toinen toisensa perään. El Nidon tapaan saarilla ei ollut juurikaan luonnonrantoja, mutta laivaristeilylle puitteet olivat mahtavat. Näemmä muutkin olivat huomanneet kyseisen seikan, sillä merellä oli varmasti satoja laivoja yhtä aikaa, sesonkiaikaan luultavasti vielä moninkertainen määrä. Illan hämärtyessä ankkurissa ollessamme ympärillämme olevat muut laivat loivat toki mukavaa tunnelmaa värikkäine valoineen.

Uudenvuoden juhlinta oli melko rauhallista. Seuranamme olivat pariskunnat jenkeistä, saksasta ja ranskasta sekä vanhempi brittinainen ja nelihenkinen ranskalaisperhe. Laivan henkilökunta painui yöpuulle jo kymmeneltä illalla, samoin ranskalaisperhe ja brittinainen. Me loput vietimme yhdessä iltaa laivan kannella yön pikkutunneille saakka.Vietnamilainen opastyttömme oli kertonut meille illalla, että huomenna saatte nukkua hieman pidempään: herätys on vasta klo 7.30, jonka jälkeen ohjelmassa on kajakointia. Taisimme lopulta olla ainoat, jotka kyseisellä kajakkireissulle lähtivät, yhdessä kymmeneltä nukkumaan menneen ranskalaisperheen kanssa. Saksalaiset kirjoittivat yöllä lapun hyttinsä oveen ja jenkit taisivat muuten vaan jättää reissun väliin. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut jäädä nukkumaan, sillä...kuten suuri osa muista suomalaisista, mekin päätimme aloittaa vuotemme kärsimyksellä. Tai no... kajakoimassa oli vielä ihan mukavaa, mutta erityisesti allekirjoittaneen loppupäivä ei sujunut kovinkaan juhlavissa merkeissä. Edessä oli 30 tuntia bussissa ja olo aivan kauhea! Siinähän se matka sitten meni, vaihtoehtoja ei juuri ollut. Matkan aikana ehdimme jo pohtia lentämistä Hanoista suoraan Bangkokiin ja 24 tunnin Laosin bussimatkan väliin jättämistä. Onneksi kuitenkin päätimme noudattaa aiemmin laadittua sunnitelmaa, sillä muuten olisi jäänyt Laos kokonaan kokematta.

Vietnamista jäi meille valitettavasti hieman huono maku suuhun, sillä aurinkoloman toivossa buukkasimme ja maksoimme koko reissun etukäteen. Loppujen lopuksi 13 pävän matkasta satoi seitsemänä päivänä (koko päivän), oli viileää ja pilvistä kolmena ja aurinko paistoi kolmena päivänä. Etukäteisodotukset ja kokemukset eivät siis tällä kertaa kohdanneet. Hanoista pidimme kyllä kovasti: varsinkin vanhakaupunki oli kiva sekoitus aasialaista hulinaa ja rauhallista puistomaisemaa. Liikennekulttuuri oli jokseenkin samanlaista kuin Ho Chi Minh Cityssä ja kadunylitys yhtä hauskaa puuhaa. Liikennekäyttäytymisen synkempi puoli kävi ilmi jättikokoisesta tienvarsitaulusta, jossa oli juokseva numero likenneonnettomuuksille ja -kuolemille. Taulun mukaan pelkästään Hanoissa kuolee vuosittain liikenteessä yli 450 ihmistä. Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomessa liikennekuolemia oli vuonna 2007 366 kappaletta.

Hanoissa vietimme myös matkamme turhimmat puolitoista tuntia postissa. Lähetimme kaksi pakettia Suomeen ja jouduimme täyttämään yhteensä kymmenen lomaketta. Melkein kaikkiin lomakkeisiin täytyi eritellä paketin sisältö hyvin tarkkaan, jonka jälkeen virkailija tarkasti sisällön ja kirjoitti kaiken uudelleen vietnamiksi sekä lomakkeisiin, että omiin kirjoihinsa. Sen jälkeen luvassa oli vielä armoton tarra- ja leimaurakka. Paketit saatiin lopulta postitettua ja karmivan nälän saattelemina pääsimme nauttimaan Vietnamin maittavista katuruoista: Pho-keitto ja kahvi olivat Vietnamin ehdottomia helmiä ja todellakin suositeltavia makuelämyksiä kaikille kokeiltavaksi! Hyvistä ruoista huolimatta ajoittain mielessämme olleet sepporätymäiset ajatukset Vietnamista ovat nyt muuttuneet mukaviksi muistoiksi. Aika kultaa muistot ja oikeastaan Vietnam on kaunis ja hieno maa!

Nyt olemme siis Laosin pääkaupungissa Vientianessa. Tarkoitus olisi lähteä huomenna Luang Prabangiin katsomaan temppeleitä ja sen jälkeen palata takaisin Vientianeen Vang Viengin kautta. Noin viikon kuluttua olemme todennäköisesti taas Bangkokissa, josta suuntaamme etelään kohti Phi Phin saarta ja sen jälkeen kohti Malesiaa ja Singaporea. Blogipäivitysten suhteen olemme palanneet arkeen, joten pysykää kanavalla! :)