Mikko on kuumeessa. Vessassakin se on joutunut muutaman kerran juoksemaan. Eilen käytiin lääkärissä poissulkemassa malaria ja dengue, kun kuume nousi melkein 40 asteeseen. Lääkärikäynti oli uskomattoman tehokas: alle tunnin sisällä saapumisesta poistuimme antibioottikuuri kourassa. Muutenkin asiointi oli helppoa: lääkäri ja hoitajat puhuivat hyvää englantia. Kaikki kyltitkin ovat täällä muuten joka puolella englanniksi ja suuri osa ihmisistä puhuu englantia hyvin. Pienet lapsetkin huutelevat kadulla ”Hello, what’s your name”. Asiaan: lääkärin diagnoosi oli korkeat tulehdusarvot eli perinteinen turistiripuli. Mikko on aika heikkona, joten pysytellään nyt paikoillamme jonkin aikaa. Ollaan nyt Puerto Princesassa, Palawanin pääkaupungissa. Alueella asuu noin 210.000 asukasta ja tämä fakta on tarkistettu. ;) Meillä on lento takaisin Manilaan perjantaina 28.11. Tarkoitus olisi käydä vielä päiväreissulla Sabangin maanalaisella joella, mutta katsotaan miten käy. Onhan tässä vielä muutama päivä aikaa. Eilinen matka tänne meni omasta mielestäni melko kivuttomasti, mutta 39 asteen kuumessa matkustaneelle 193 senttiselle Mikolle se ei kuulemma ollut mikään kovin miellyttävä kokemus. Kuski ajoi niin kauheaa vauhtia (suhteessa tien kuntoon), että katsoin parhaaksi syventyä Madventures-kirjaan. Mikolla oli kuulemma jälleen kerran hyötyä armeijassa opituista taidoista: nukkumisesta istualleen polvet suussa. Pikkubussissa meitä oli tällä kertaa 12 henkeä ja tavarat oli köytetty katolle. Oli suoranainen ihme, että renkaita ei mennyt puhki. Tapasimme bussissa saksalaisen pariskunnan, jolla oli mennyt samaan matkaan viikko sitten yli kaksitoista tuntia. Heiltä oli puhjennut kolme rengasta. Kuulemma viimeinen vaihtorengas oli liian iso ja pultit lentelivät, joten kuski joutui irrottamaan kaikista muista rengaista yhden pultin, jotta sai viimeisen renkaan kiinnitettyä. Meillä kävi siis hyvä tuuri ja päästiin perille kuudessa tunnissa. Matkaa oli noin 250 km.
Viimeisenä päivänä El Nidossa käytiin viidakossa vaeltamassa ja vesiputouksilla uimassa. Käytiin myös viemässä Elisonille valokuvia ja juotiin kahvit siinä kärpästen keskellä. Täällä on muuten tarjolla vain melko pahaa pikakahvia. Itse olen juonut teetä, joka on oikein hyvää. Ruuat El Nidon ravintoloissa tehtiin aina tuoreeltaan; raaka-aineet haettiin lähikaupasta vasta tilauksen jälkeen. Onneksi ei ollut kiire mihinkään. :) Viimeisen viikon aikana elämämme rytmittyi auringon ja sähkön
mukaan. Sähköt olivat poikki joka päivä klo 6-12 ja 16-18. Meidän huoneessa asuva Gekko muuten ilmoitti aina aamulla, koska sähköt katkaistaan. :) Täällä on sähköt päällä koko ajan (kai, juuri äsken napsahti poikki... no nyt meni taas päälle), joten blogin kirjoittaminen ja kuvien lataaminenkin pitäisi olla helpompaa. Uudet kuvat on nyt myös lisätty Flickriin, joten nyt ollaan vihdoin ajan tasalla. Kuvia pääset katsomaan sivun oikeassa ylälaidassa olevasta linkistä. Lisäilemme sinne jatkossa kuvia reissun varrelta.
Mikolla laski juuri kuume ensimmäistä kertaa alle 39. Aamupalakin on pysynyt sisällä. Hyvään suuntaan ollaan siis menossa. Itse lähden nyt hakemaan vettä niin paljon kuin jaksan kantaa. Täytyy sekoitella rehydration-juomaa Madventuresin ja tartuntatautiliiton oppaan mukaan. Eiköhän tästä selvitä. Huomenna päivitellään tilannetta.
