YEEEEAAAAAAAAAAHHHH!!!!!

Jotenkin se oma pitkäaikainen unelma hiipi täällä extreme-urheilun luvatussa maassa myös Mikon päähän. Kuten kuvista näkyy, hyppäsimme juuri äsken kaiken järkevän ajattelun vastaisesti ulos täysin toimivasta lentokoneesta 4000 metrin korkeudessa. Ja se oli AIVAN MAHTAVAA, UPEETA, HIENOA ja FANTASTISTA!! Ennen hyppyä fiilikset olivat yllättävän rauhalliset, koneessa syke nousi varmaankin aika korkealle ja ulos hypättyämme tuntui aivan mielettömän hienolta!! Alunperin ajattelimme molemmat, että on luultavasti tulossa taas yksi ”kerran elämässä”-kokeilu, mutta onhan tuota nyt pakko päästä tekemään uudestaan!! Menkää nyt ihmiset ihmeessä kokeilemaan!

Buukkasimme hypyn lyhyen harkinnan jälkeen Zorbingin (http://www.zorb.com/) sijasta, koska kyseinen ”palloilu” näytti läheltä katsottuna aivan liian lällyltä. :D Hetken mielijohteisen buukkaamisen jälkeen perhosia oli vatsassa koko illan, sillä tarkoitus oli hypätä seuraavana iltapäivänä. Pilvisen sään takia kone ei kuitenkaan noussut ja odotus jatkui aamuun. Onneksi näin, sillä tänään aurinko hymyili meille pilvettömältä taivaalta. Tunnelma oli loistava, ohjaajat raudanlujia ammattilaisia ja Rotoruan maisemat täydelliset laskuvarjohyppyä ajatellen. Mahtava tapa aloittaa aamu! :) Pistää nimittäin hymyilyttämään edelleen. :)

Tulimme tekemään Uuteen-Seelantiin extremeä, joten tietysti meidän täytyi kokeilla myös white water raftingia eli koskenlaskua. Eilen aamulla istuimme isoon seitsenpaikkaiseen kumiveneeseen neljän muun maksavan asiakkaan sekä rafting-ohjaajamme kera Kaituna-joella. Valitsimme puolivahingossa mm. Kilroy Travelsin mukaan yhden TOP 3 koskenlaskupaikoista koko maailmassa: koski on rankattu vaikeudeltaan 5-asteiseksi (1-6) joessa sijaitsevan seitsemänmetrisen vesiputouksen takia (maailman korkein vesiputous, jossa järjestetään kaupallista raftingia). Alkuun hiukan jännitti, mutta hyvät ohjeet ja rento ohjaaja tekivat reissusta loistavan. Mielettömän hauskaa puuhaa! Vesi roiskui jatkuvasti, ohjaajamme huuteli komentoja takaorrelta ja me meloimme. Suurimmassa putouksessa taisi allekirjoittaneelta lipsahtaa silmät kiinni ja ne avattuani olimme jo pinnalla. Harmi vaan, että vene oli vieressämme nurinkurin ja itse kelluimme veden varassa. :) Ohjaaja mainitsi ennen lähtöä, että noin yhden kerran kuudesta vene kaatuu. Tällä kertaa todennäköisyydet eivät siis olleet meidän puolellamme. Ei se mitään, vedessä oli ihan hauskaa. Mikko sai tosin jonkun melasta noin sentin viillon silmäkulmaansa. Haava paranee jo hyvää vauhtia.

Rafting oli hauskaa ja kesti sopivan pitkään. Laskuvarjohyppy oli mieletön ja loppui aivan liian aikaisin. Koskenlasku on varmastikin yleisten oletusten vastaisesti paljon vaarallisempaa kuin tarkasti kontrolloitu hyppy. Mikon kanssa hypännyt Alex tokaisikin lähtiessämme, että älkää kuluttako rahojanne vaaralliseen raftingiin... tulkaa mieluummin hyppäämään uudestaan! :) Mieli tekisi, mutta ei taida budjetti riittää. Vaikka kallistahan tuo puuha ei täällä ole. Maksoimme yhteensä 270 euroa molemmista (rafting+laskuvarjohyppy) kahdelta hengeltä. Eli kaksi hyppääjää ja kaksi räftääjää yhteensä 270 euroa!! Mainittakoon tähän väliin, että Suomessa yksi tandem-hyppääjä maksaa yhdestä hypystään reilut 300 euroa. Halpaa kuin makkara! ;)

Ajelimme äsken Lake Taupon rannalle hiukan Rotoruasta etelään. Vietämme täällä päivän, illan ja yön, jonka jälkeen jatkamme matkaa vielä tuntemattomaan paikkaan X. Tänään tiiraillaan ainakin pääsevätkö Iira ja Teijo telkkariin ja tehdään taas itse ruokaa... nam! Täälläkin olisi kaikenlaista aktiviteettia tarjolla. Katsotaan, jos löytyy jotain uutta. Pakottava tarve ei ole päästä mitään tekemään, mutta jotenkin tekee mieli kokeilla jatkuvasti jotain uutta. Ainakin maisemat ovat myös täällä kauniit ja ilma hiukan viileä, mutta aurinkoinen.

Ai niin... käytiinhän me myös ajamassa tuhatta ja sataa ralliradalla (mikko ajoi, minä pelkäsin kyydissä) ja Polynesialaisen kylpylän suoraan maasta tulevissa kuumissa mineraalivesialtaissa lillumassa. Jotenkin ne nyt jäi noiden edellisten varjoon... :)