Rauhallinen ja vehreä Singapore

Täytyy myöntää, että kaipuu länteen on hiipinyt vähitellen sisimpäämme. :) Miltei kolme kuukautta kyykkyvessoja, kauppiaita, huijareita, tinkimistä (kaikesta, myös ruoasta!), liikennekulttuurishokkeja, toinen toistaan pidempiä bussimatkoja, tuijotusta sekä hyvällä että pahalla, tuhatkertaisia valuuttoja, uskomaton määrä roskia, korviahuumaavia hajuja ja mitä kaikkea muuta. Alkuaan Aasiasta mielenkiintoisen tehneet pienet asiat ovat alkaneet jo hiukan ahdistaa. Nyt Singaporessa olemme jo puoliksi lännessä. Täällä saa itse valita minkä taksin kyytiin menee, jos menee tai missä hotellissa asuu. Ympärillä ei enää pyöri jatkuvasti kaikenlaisia ”heloumistereitä” joko kauppaamassa jotakin, tarjoamassa kyytiä, hierontaa tai ihan mitä muuta tahansa. Täällä suomalainenkin saa olla rauhassa. :D

Singapore on väkiluvultaan miltei yhtä suuri kuin Suomi, joskin maan asukkaat on ahdettu Suomen pääkaupunkiseudun kokoiselle alueelle. Kaduilla väenpaljoutta ei oikeastaan huomaa (ainakin eilen oli kovin rauhallista), mutta huonekoko on jokseenkin samaa luokkaa kuin esimerkiksi Hong Kongissa. Tällä kertaa huoneessamme ei ole omaa vessaa ja suihkua, mutta nukumme kerrossängyssä ja pikkuruinen lattiatila pullistelee tavaroitamme. Huonekoon pienuus kävi ilmi myös eilisellä vierailullamme Ikeaan: 55 neliömetrin näytesasunto oli sisustettu kolme hengen perheelle, 32 neliötä pariskunnalle ja 20 neliötä poikamiehelle. Singapore on muuhun Aasiaan verrattuna kallis, mutta Suomeen verrattuna halpa. Jo kalliilla Phi Phillä kauhistelimme omalla wc:llä ja suihkulla sekä mahtavalla näköalalla varustetun bungalowimme hintaa, joka oli noin 35 euroa (hintaan sisältyi siis uima-allas ja aamupala). :) Täällä maksamme kerrossängystä lähes 35 euroa. Mainittakoon vielä tässä yhteydessä, että saimme Laosissa ison huoneen ilmastoinnilla, omalla wc:llä, suihkulla ja tv:llä kuudella eurolla.

Olemme alle 150 kilometrin päässä päiväntasaajalta, joten lämpöä piisaa ja vuodenaikoja ei oikeastaan ole. Joka päivä taitaa sataa jonkun aikaa, mikä raikastaa ilman mukavasti. Eilen illalla istuskelimme pitkään ison liike-elämä- ja ostoskeskittymän Suntec Cityn ”keskusaukiolla” jättimäisen suihkulähteen vierellä. Maailman suurimmaksi suihkulähteeksikin tituleerattu ”Fountain of Wealth” on ilmeisesti yksi Singaporen vieraillummista nähtävyyksistä. Turisteja kierrätettiin suihkulähteellä pienissä ryhmissä koskemassa suihkuavaa vettä, mistä ilmeisesti seuraa rikkautta elämään. Hiukan myöhemmin lähteestä muodostui jättimäinen vesiseinämä, johon heijastettiin näyttävä multimediaesitys ja ihmisten terveisiä toisilleen. Suntec City oli tunnelmaltaan illan hämärässä oikein mukava paikka. Näköalatasanteelle emme vielä eilen ehtineet, joten se on vielä edessä tulevina päivinä.

Yhden päivän kokemuksella Singaporesta hienon kaupungin tekevät vihreys, siisteys ja järjestelmällisyys. Täällä ei myöskään haise pahalle: lukuisista kadunvarsiruokaloista leijuu toinen toistaan parempia tuoksuja jatkuvalla syötöllä. Tästä rohkaistuneena olemme käyneet syömässä jo Ikeassa lihapullia, Pizza Hutissa pepperonipizzaa ja McDonaldsissa Bic Macia. Viimeistelläksemme Singaporen ruokatarjontaan paneutumisen ahmimme eilen illalla Ikeasta ostettuja näkkileipiä ja juustoa! :D Varsinaisesti ruokakulttuuriin tutustuminen alkaa siis tänään. Tarjonta on runsasta, joten saa nähdä mitä eteen osuu. Kuala Lumpurin pienimuotoisesta vatsataudista on nyt selvitty, joten aiomme testata Singaporen ruokatarjontaa mahdollisimman monipuolisesti.

Ai niin, Petronas Towers Kuala Lumpurissa oli

aivan mahtavan hieno näkymä illan pimeydessä! :)

P.P:ltä KL:ään

Thaimaa jäi taakse ja nyt olemme Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Sukeltelujen jälkeen käytimme aikamme Phi Phillä rentoutumiseen. Suunnitelmissa oli lähteä heti sukelluksien jälkeen, mutta Tero the Manager keksi järjestää lauantaille pikavenekierroksen Phi Phin saarien ympäri. Veneessä oli meidän lisäksi Visa ja Maria, kaksi tanskalaista tyttöä, sukellusliikkeen snorklausopas Andy, veneen omistaja Reef ja tietenkin Tero itse. Päivä kului leppoisasti snorklaillen, hyvästä ilmasta ja seurasta nauttien. Näimmepä matkalla pari delfiiniäkin. Päivän kruunasi hyppy kalliolta veteen. Itse rohkaistuin hyppäämään noin kolmesta metristä, mutta Visa ja Reef tekivät vastaavan noin 18 metristä. Hengissä selvisivät. Päivän omituisin pysähdyspaikka oli Phi Phin edustalle ankkuroitu vesipuistoproomu, jolla sai kokeilla erilaisia veteenmenotapoja. Oli liaania, liukumäkeä ja ponnahduslautaa. Proomulla ei kuulemma ikinä ketään käy, mutta meillä hauskaa.

Matkan Phi Philtä tänne Kuala Lumpuriin taitoimme pitkän kaavan mukaan. Lähdimme sunnuntaiaamuna kello 9:00 lautalla kohti Krabia, jossa meitä odotti täyteen ahdattu pikkubussi. Sillä matkasimme noin neljä tuntia kohti etelää ja Hat Yain kaupunkia. Kuski oli HULLU. Hän paahtoi kaasu pohjassa koko matkan ja täytyy myöntää - kyllä pelotti. Vai miltä kuulostaa 140 km/h, 12 ihmistä kyydissä, ei turvavöitä ja parin metrin turvaväli edelliseen autoon. Paikalliset eivät olleet moksiskaan, mutta meitä suomalaisia hirvitti. Vakuutan tässä ja nyt, että en enää astu moiseen rakkineeseen jalallanikaan, jos se vain on mahdollista. Tästä lähtien lennämme vastaavat matkat.

Hat Yaissa edessä oli pari tunnin stoppi ja kello 18:30 nousimme VIP-bussiin. Termi VIP-bussi johtaa monesti harhaan, mutta nyt se kuvasi kulkuneuvoa hyvin. Raja ylittyi kivuttomasti ja yö oli mukava. Bussin penkit olivat tilavat ja jopa minä sain nukuttua suhteellisen hyvässä asennossa. Perille Kuala Lumpuriin saavuimme hieman viiden jälkeen aamulla. Meitä vastassa oli liuta taksikuskeja, joilla jokaisella oli joku asumus, jonne juuri meidän kannataisi mennä. Taksin sijaan kävelimme muutaman sata metriä Chinatowniin ja melko nopeasti löysimme itsellemme mukavan hotellin. Huoneessa on kaikki mukavuudet nettiyhteydestä lämpimään suihkuun eikä hintakaan päätä huimaa.

Maanantaina tapasimme Särkänniemen pomoni Marjon ja hänen miehensä Esan. Heidän talvilomansa viimeiset päivät osuivat sattumalta päällekäin meidän ensimmäisen Kuala Lumpur-päivän kanssa, joten päätimme treffata. Aamu-unet nukuttuamme suuntasimme kohti Petronas Towersia, jossa meidän oli määrä tavata. Löysimme heidät tuplatornien juurelta helposti ja vietimme mukavan päivän heidän kanssaan nuuhkien Kuala Lumpurin ilmapiiriä. Maanantai-illan yömyssyjen jälkeen uni maittoi. Masi ja Esa lensivät eilen takaisin kotiin ja me jatkoimme kaupunkiin tutustumista.

KL on kaunis suurkaupunki. Korkeiden rakennusten lomassa näkyy paljon vihreää ja ilma paljon raikkaampaa kuin esimerkiksi Bangkokissa. Malesia on muslimimaa – monella naisella on pään peittävä huivi ja pukeutuminen on muutenkin konservatiivista. Vastaan tulevat miehet mittailevat usein varsinkin Raitaa silmillään. Satuimme tänne juuri kiinalaisen uudenvuoden aikaan ja odotimme kovaa pauketta, onhan majoituksemme Chinatownissa. Riehakasta menoa ei ole näkynyt. Muutaman papattimaton olemme kuulleet paukkuvan ja bussin ikkunasta näimme ilotulituksia siellä täällä. Monet kiinalaisten pitämät kaupat ovat tosin olleet kiinni.

Olemme vihdoin saaneet kuvat Flickrissä miltei ajantasalle paremman nettiyhteyden myötä. Sinne siis katselemaan otoksia. Matkamme jatkuu huomenna kohti etelää ja Singaporea. Olemme siellä 2. päivään helmikuuta asti, jolloin lennämme Perthiin, Australiaan.

Kilpikonnia, leopardihai, rauskuja... ja vaikka mitä muuta!

Huh. Aikamoinen urakka takana: seitsemän sukellusta kolmessa päivässä. Veneellä kolmena päivänä peräkkäin aamuseitsemästä alkaen. Näin aloittelijana tuntuu kyllä kehossa. Mistään epämiellyttävästä kokemuksesta ei toki ollut kyse. Hienointa oli huomata oma kehittymisensä, joka tuntui noinkin pieneen sukellusmäärään verrattuna suorastaan räjähdysmäisen nopealta. Hallitsemme nyt liikkeemme veden alla paljon paremmin ja voimme keskittyä tarkkailemaan vedenalaista luontoa räpiköimisen sijaan. PADIn sukellusluokituksen mukaan olemme nyt edistyneitä sukeltajia, mutta itse kutsuisin meitä ennemminkin edistyneemmiksi sukeltajiksi, sillä paljon on vielä kehitettävää. Kurssin nimi johtaa hiukan harhaan (Advanced Open Water Diver) ja itsekin luulimme aluksi, että kurssille pääsee vasta esim. tietyn sukellusmäärän jälkeen. Suosittelemme kurssia lämpimästi vaikka heti peruskurssin jälkeen suoritettavaksi, sillä se auttaa huomattavasti oman kehon hallinnassa ja sukelluksesta nauttimisessa.

Ensimmäiset kaksi sukellusta kuluivat asioita mieleen palautellessa. Olimme viimeksi sukeltaneet noin kaksi vuotta sitten, joten paljon oli jo unohtunut. Veden alle meno tuntui taas oudolta ja hiukan pelottavaltakin. Asiat palautuivat kuitenkin melko nopeasti mieleen ja innostus nousi aste asteelta. Heti ensimmäisellä sukelluksella näimme reilu 1,5 metrisen leopardihain, rauskuja ja paljon pikkukaloja.

Tiistaina aloitimme kaksipäiväisen advanced open water -kurssin. Saimme aivan loistavan ja mukavan ohjaajan, joka opetti meille jokaisella sukelluksella eri taitoja. Ensimmäisenä päivänä harjoittelimme nosteenhallintaa ja navigointia veden alla. Toisena päivänä vuorossa oli syväsukellus sekä vedenalaiseen valokuvaukseen ja yösukellukseen tutustuminen. Yösukellus oli hienoa ja erilaista. Vesi oli mustaa ja näimme vain omat valomme ja valokiiloihin osuvat asiat ja eläimet. Suoritimme sukelluksen Tsunami Memorialilla: tsunamin uhreille meren pohjaan rakennetulla muistoalueella. Tunnelma oli aavemainen ja pysäyttävä.

Valokuvaus veden alla oli hauskaa, mutta erittäin haastavaa. Suurin osa kuvista oli epäselviä, mutta muutama (melkein) onnistunutkin joukkoon mahtui. Mikolla on taipumusta imeä tankkinsa loppuun supervauhtia, joten jäin itse vielä ohjaajamme kanssa valokuvailemaan pinnanalaista elämää. Pääsin muun muassa uimaan yksikätisen kilpikonnan kanssa ja jopa pari kuvaa onnistui. :) Syväsukelluksen aikana kävimme noin 28 metrin syvyydessä. Näkyvyys oli heikko, mutta muuten syväsukellus ei juuri poikennut tavallisesta.

Maisemat pinnan alla olivat upeita ja näimme toinen toistaan ihmeellisimpiä asioita ja eliöitä. Kalkkikiviseinämien läheisyydessä parveilee miljoonia pikkukaloja, seinät ovat täynnä erivärisiä koralleja ja mikä parasta, seinissä on suuria aukkoja, joiden läpi uiminen oli mahtavaa. Sukellukset Phi Phillä on nyt sukellettu, mutta emme vieläkään ole ”päässeet” jatkamaan matkaa. Tapasimme mukavan suomalaisen pariskunnan, Visan ja Marian, joiden kanssa olemme viettäneet muutaman viimeisen illan. Eilen kävimme kajakoimassa ja snorklailemassa juuri ennen auringonlaskua. Huomenna lähdemme vielä sukelluskeskuksemme puolitutun managerin järjestämälle pikavene-/snorklailuajelulle, joten luultavasti suuntaamme kohti Kuala Lumpuria ylihuomenna. Vielä emme ole valinneet 24 tunnin bussimatkan ja parin tunnin lentomatkan väliltä. Jostain kumman syystä lentomatka houkuttaisi hiukan enemmän. :)

Made in Thailand

Pari päivää olemme loikoilleet paahtavan auringon alla upeissa maisemissa ja kierrelleet kylää. Yölliseen meteliinkin alkaa jo tottua. Merelle emme ole vielä lähteneet rantaa pidemmälle, mutta huomenna siihenkin tulee muutos, sillä buukkasimme seuraavaksi kolmeksi päiväksi vähän tutustumista vedenalaiseen maailmaan. Ensiksi kertaamme vanhoja oppeja ja ylihuomenna aloitamme Advenced Open Water-kurssin. Luvassa on yhteensä seitsemän sukellusta.

Parin yön metelin kuuntelemesin jälkeen päätimme eilen liittyä kekkereihin. Aloitimme illan loistavalla live-musiikilla Rolling Stoned-baarissa. Paikallinen Made in Thailand-yhtye soittaa siellä joka ilta ja hyvin soittaakin. Yhtyeen kitaristi on naimissa ahvenanmaalaisen naisen kanssa ja baarin katossa olikin Ahvenanmaan ja Thaimaan liput sulassa sovussa. Bändin voi myös nähdä kerran kesässä Ahvenanmaalla keikalla. Meininki keikalla oli kova. Hivenen hitaan alun jälkeen, pääosin svenskatalande yleisö lämpesi railakkaaseen juhlintaan. Itse emme lavan edessä hyppineet, mutta hauskaa oli. Illan kruunasi ”Bob Marleyn” vetämä Paranoid. Kyllä, saimme toiveemme läpi. Paikalla viihtyi myös ”Jimi Hendrix” ja Raita pääsi tähtien kanssa kuvaan, vieressä lopputulos.

Phi Phi on yllättänyt meidät. Paikka on pieni, mutta väkeä on paljon. Alkoholi ei saarelta lopu eli tämä ei välttämättä ole mikään perhelomakohde. Kadut pullistelevat baareja ja ravintoloita. Kaduilla vastaan tulee myös paljon pullistelevia rantaleijonia, monesti olutpullon kera. Bileet alkavat auringon laskettua ja jatkuvat auringonnousuun. Erilaisia vesiaktiviteetteja on tarjolla paljon laidasta laitaan. Sukellusvedet ovat kuulemma erinomaiset ja veden päällä voi myös tehdä kaikenlaista. On melontaa, vesihiihtoa, vetovarjolentoa ja saarihyppelyä. Toki saarella on myös rauhallisia rantoja, mutta niihin emme ole vielä tutustuneet.

Vihdoin kuuman auringon alla

Olemme vihdoin paikassa, jossa ei tarvita pitkiä housuja, pitkähihaisia paitoja, sukkia, kaulahuiveja eikä muutakaan kerrospukeutumista. Pääsimme tänään vihdoin käyttämään Suomesta asti mukana kulkenutta aurinkorasvaa, jonka alunperin kuvittelimme käyttävämme loppuun viimeistään Filippiineiltä poistuttaessa. Makasimme tänään vihdoin aivan tavallisissa valkoisissa muovituoleissa ja grillasimme itseämme surutta porottavan auringon alla. Löysimme vihdoin jo pitkään kaipaamamme lämmön. Olemme Phi Phi:n saarella Thaimaan lounaisrannikolla.

Ensimmäinen päivä Phi Phi:llä ei ollut reissumme parhaita päiviä. Saavuimme saarelle yöjunan, minibussi- ja laivamatkan jälkeen nälkäisinä, likaisina, väsyneinä ja hiukan liian lämpimissä vaatteissa. Päädyimme helppoon ratkaisuun ja buukkasimme heti satamassa sijaitsevasta matkatoimistosta huoneen hintahaitarin halvimmasta päästä. Pettymys huoneen nähdessämme oli suuri. Meidät johdatettiin huoneeseen, joka oli hotellin takapihalla jonkinnäköisen varastorakennuksen naapurissa. Huone oli aikamoinen rotanloukko ja varmasti hinta-laatu-suhteeltaan huonoin majoitus tähän mennessä. Onneksi olimme maksaneet huoneen vain yhdelle yölle ja lähdimme välittömästi etsimään uutta majoitusta. Löysimme saaren toisella puolella sijaitsevan bungalowin aivan loistavilla näkymillä lähes samaan hintaan. Bungalowimme on rakennettu jyrkkään rinteeseen ja parvekkeelta avautuu paratiisimainen maisema.

Parin päivän kokemuksella Ko Phi Phi on rento paikka. Ei aivan yhtä rento ja pienimuotoinen kuin pari vuotta sitten testaamamme Ko Tao, mutta mukava paikka joka tapauksessa. Saari on täynnä ruotsalaisia turisteja ja myös meidän hotellimme ravintolan ruokalistalta löytyy lihapullat ja perunamuusi. Ostos-, aktiviteetti- ja illanviettomahdollisuuksia on paljon ja kaikki on ahdettu pienelle, hallittavissa olevalle alueelle. Loistava paikka siis parin viikon aurinkolomalle, mutta ei ehkä rauhaa ja paikallista kulttuuria etsivälle.

Me viihdymme täällä tällä hetkellä oikein hyvin. Parvekkeelta on mahtavat näköalat, ruokailumahdollisuuksia riittää, aurinko paistaa ja lämpöä piisaa. Huomenna luultavasti lököttelemme vielä rauhassa, seuraavana päivänä lähdemme snorklaamaan ja sitten ehkä sukeltamaan. Voi olla, että vietämme täällä joitakin päiviä, ehkä viikon, ehkä pidempään. Sittenhän sen näkee. Nyt on ainakin hyvä olla. :)

Tapahtunut yllä olevan tekstin kirjoittamisen jälkeen: kuuntelimme koko viime yön (klo 22-4.45) aivan järjettömän kovaäänistä bilemusiikkia, joka tuli rannalla järjestetyistä Ibiza Beach Partyista. Kuulemma järjestävät niitä joka ilta. Ja kuulemma kuuluu paremmin meidän ylhäällä rinteissä oleviin mökkeihin. Ei lupaa siis kovin hyviä yöunia myöskään jatkossa. Aika iso miinus tähän paratiisiin. Aamulla verhot avattuamme hymy kuitenkin nousi jälleen kasvoille. Kaikella on hintansa. :)

Wat, wat, wat, wat, wat... ja sitten Bangkok

Olemme jälleen Bangkokissa. Lensimme tänne eilisaamuna Luang Prabangista. Kiireettömän ja rauhallisen Laosin jälkeen Bangkok tuntuu todella vilkkaalta. Iira ja Teijo jatkoivat omalla polullaan kohti Laosin eteläosia, mutta heidät kohtaamme mitä suurimmalla todennäköisyydellä uudelleen Australiassa. Alunperin heidän suunnitelmissaan oli puolen vuoden kaakkois-Aasian kierros, mutta kuultuaan meidän Australian suunnitelmista innostuivat he reissusta niin paljon, että varasivat eilen lennot Australiaan.

Luang Prabang oli rauhallinen, kaunis, vihreä ja mukava kaupunki. Kiertelimme kaupunkia pääosin jalkaisin. Temppeleitä (wat) oli paljon, mutta tällä kertaa emme halunneet häiritä munkkien rauhaa. Kärsimme lievästä temppeliyliannostuksesta – niitä on täällä päin maailmaa todella paljon. Torstai-iltana piipahdimme punaisen ristin sauna- ja hierontakeskuksessa virkistäytymässä. Itse vain saunoin, mutta muut ottivat tunnin hieronnat saunan päälle. Sauna oli hivenen erilainen kotimaiseen verrattuna. Kyseessä oli yrtti-höyrysauna ja sanalla sanoen ahdas sellainen. Istuimme noin kolmen neliön kopissa kuin sillit suolassa lukuisten paikallisten saunojien kanssa. Yrttihöyry jätti iholle mukavan ja raikkaan tunteen. Höyryjen välissä nautittu yrttitee täydensi kokemuksen. Hierontakin oli kuulemma hyvä.

Perjantai kului ilmapiiriä nuuhkien. Olimme kaikki melko väsyneitä, joten päivä kului kaupunkia ihmetellessä. Söimme pari kertaa ja kävimme toteamassa Mekong-joen olemassaolon. Perjantaina minäkin jo innostuin hieronnoista, joita oli LPB:ssa tarjolla erittäin paljon. Päätin kokeilla päähierontaa, joka oli ihan jees. Piipahdimme myös pienellä torilla ja tytöt heltyivät ostamaan pussukoita parilta hassulta mummolta. Eiköhän niillekin pussukoille jotain käyttöä joskus löydy.

Launtaitaiaamun päätimme aloittaa hyväntekeväisyydellä. Joka aamupäivä kello 9-11 Big Brother Mouse-niminen organisaatio tarjoaa turisteille mahdollisuuden tulla puhumaan ja opettamaan englantia paikallisille opiskelijoille. Tartuimme tilaisuuteen lahjoittaa omaa aikaamme ja kielitaitoamme hyvään tarkoitukseen. Paikalla oli meidän lisäksi pariskunnat Kanadasta ja Irlannista. Juttukavereita riitti jokaiselle. He olivat kaikki yliopisto-opiskelijoita, jotka halusivat kehittää englannin kielen taitojaan. Itselleni osui juttukaveriksi parikymppinen insinööriopiskelija X. Englannin opintoja hänellä oli takana vasta kaksi kuukautta. Välillä emme oikein ymmärtäneet toisiamme, mutta saimme selvitetyksi monia asioita. Raidan keskustelukumppani taas opiskeli englannin opettajaksi ja puhui erittäin hyvää englantia. Tasoerot opiskelijoiden keskuudessa olivat siis hyvin suuret. Keskustelutuokio oli kokemuksena erittäin mukava ja koimme sen todella hyvänä tapana auttaa paikallisia. Lisää Big Brother Mouse-organisaation toiminnasta voi lukea osoitteesta www.bigbrothermouse.com.

Iltapäivällä suuntasimme nokkamme kohti noin 20 kilometrin päässä sijaitsevia vesiputouksia. Putoukset eivät ollet aivan parhaassa terässä vallitsevasta vuodenajasta johtuen, mutta silti kauniit. Turkoosi vesi virtasi puiden lomassa ja kutsui uimaan. Tosin ainoa meistä, jolla napa kesti kylmää vettä oli Iira. Putousten läheisyydessä oli myös elefantteja, joilla olisi päässyt ratsastamaan. Olisimme halunneet niitä ruokkia, mutta norsunruokakauppiailta oli päässyt ruoka loppumaan. Sääli, sillä niin surullisilta suuret ystävämme näyttivät.

Luang Prabangista löysimme reissun tähän astisista ravitsemusliikkeistä tunnelmallisimman: Lao Lao Gardenin, joka oli kauniisti valaistu puutarha, missä pöytien lomassa loimusi muutama nuotio. Ravintolan suurinta hupia ja herkkua oli Lao-BBQ: sekoitus fondueta ja raglettea. Pöytään tuotiin oma hiiligrilli, jossa paistettiin ja keitettiin itse erilaisia eväitä. Oli possua, nautaa, kanaa, puhvelia, lihalientä, kasviksia ja tietenkin nuudeleita. Namnam! Ateria huuhdeltiin alas luonnolisesti Beerlaolla, joka on Laosin ylpeys. Erinomaista olutta sekä vaaleana että tummana.

Saavuimme Bangkokiin ilmateitse eilen. Lao Airlines kyyditti meidät turvallisesti perille pienellä potkurikoneella. Lento hieman jännitti, koska Lao Airlines on (tai ainakin on joskus ollut) EU:n lentokieltolistalla. Kalusto suosituimmilla reiteillä heillä on uutta ja hyvää, mutta yhtiö päätyi listalle, koska se ei ole julkaissut onnettomuustilastojaan. Kokemamme perusteella kaikki toimi kuin junan vessa, eikä meillä ole pahaa sanaa sanottavana kyseisestä yhtiöstä. Taksimatka Bangkokin päässä kentältä keskustaan oli sitten jotain ihan muuta. Kuski (Mr. Porn – nimi ei muutettu) luuli olevansa ilmeisesti formulakuski. Kolme kertaa jouduimme kehottamaan ajamaan hiljempää, mutta myötäilyistä huolimatta vauhti oli kova. Luonnollisesti turvavöitä ei taaskaan takapenkillä ollut. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsimme perille ehjin nahoin. Bangkokissa on ohjelmassa ollut MBK:ssa (suuri kauppakeskus) pyörimistä, sillä vaatekertamme kaipaa hieman päivitystä. Matkan aikana vaatteemme ovat joko venyneet tai sitten kilomme karisseet. Tänään on edessä vielä muutamia tiukkoja hintaneuvotteluja ja huomenna matka jatkuu kohti etelä-Thaimaata ja Phi Phi:n saaria. Saarille on ennustettu vaihtelevaa ja ukkoskuurojen sävyttämää säätä, joten pakkohan sinne on mennä tilanne toteamaan.

Luontomatkailua ja tuubailua

Laos on yllättänyt meidät täysin jylhällä luonnollaan ja erittäin rennolla elämänasenteellaan. Kuvittelimme molemmat Laosin ”isoksi tasaiseksi pelloksi” lehmineen ja maanviljelijöineen. Yllätyimme toinen toistaan jylhemmistä vuorista, joita jatkuu välillä silminkantamattomiin. Rento elämänasenne on välillä jopa hieman liiankin rento länsimaiseen makuun. Ravintoloissa saa odottaa palvelua välillä hyvinkin kauan ja ruoka tulee kun tulee jos tulee. Monesti jotain tilattua jää puuttumaan tai lasku ei täsmää. Nyt olemme jo oppineet tavoille ja pelikortit ovat käytössä aina ruokaa odotellessa.

Vietimme viimeiset kaksi päivää Vang Viengin kylässä Laosin keskiosassa. Kylä osoittautui kahden täysin toisistaan poikkeavan matkailijasegmentin törmäyskohdaksi. Toisaalta kaupunkia asuttivat luontomatkailusta ja retkeilystä kiinnostuneet hieman vanhemmat matkaajat, toisaalta parikymppiset britti-, aussi- ja jenkkituristit, joille oli kaupungin viertä virtaavan joen rannoille rakennettu oma pieni maailmansa. Tottakai testasimme kaupungin molemmat puolet ja vietimme ensimmäisen päivän tutustuen Vang Viengin upeaan luontoon ja toisen päivän lilluen joella isoilla ilmarenkailla kaljapullo kädessä (=tubing). Matkaseurana meillä oli edelleen Iira ja Teijo, joiden kanssa viihdyimme Vientianessa niin hyvin, että päätimme jatkaa matkaa yhdessä vielä jonkin aikaa.

1. päivä: Mopoilua ympäri kyliä

Mopo on mahtava tapa nähdä kaupunkia ja sen ympäristöä. En suosittele Hanoissa, mutta täällä hieman hiljaisemman liikenteen keskellä erittäin kätevää ja mukavaa. Hieman takkuavasta alusta huolimatta päästelimme loppupäivästä jo ihan mukavaakin vauhtia lämpimän tuulen puhaltaessa. Ajelimme läpi kylän ja kohti vuorten juurilla kulkevia hiekkateitä. Määränpäänämme oli karttaan piirretyt luola ja valtavan kokoinen ”blue lagoon”. Luola oli upea sisääntunkevine valonsäteineen ja pilkkopimeine takaosineen. Blue lagoon taas osoittautui pikkuruiseksi lätäköksi, joka todellakin oli sininen, mutta kaukana laguunista. Vesi oli kuitenkin mukavan virkistävää ja lätäkön rannalle oli jykevään puuhun viritetty kaikenlaisia köysiä ja rappusia, joista pääsi kiipeämään puuhun ja hyppimään lätäkköön. Mukava päivä, lämmin sää ja aurinko paistoi. Mitä muuta sitä voisi toivoa?

2.päivä: Tubingii, tubingii...

Ensimmäinen kosketus virtaavaan veteen tuntui jäätävän kylmältä. Onneksi aurinko lämmitti mukavasti ja jättirenkaassa oli oikeastaan ihan mukava kellua. Joen rannalta huutelivat baarien ”sisäänheittäjät”, jotka kirjaimellisesti heittivät köysiä kelluville turisteille ja vetivät renkaita baarin laituriin yksi toisensa perään. Tekno pauhasi ja väki viihtyi. Baareihin oli rakennettu veteen johtavia köysiratoja ja tarzan-liaaneja, joissa roikkui jatkuvasti tunnelmasta nauttivia matkaajia. Meidät oli merkattu vedenpitävillä tusseilla: itse oli matkaaja numero 166. :) Mukavaa oli siihen asti kunnes aurinko painui juuri sen verran vuorten taakse, että se ei lämmittänyt enää joella. Myöhemmin illalla joka toisessa keskustan ravintolassa katseltiin Frendejä. Todellisen Vang Vieng -kokemuksen hankkiaksemme siirryimme muiden tapaan syömään Frendien ääreen. Iltahämärässä istuskelimme joen rannalla ja katselimme kuun valaisemia vuorten takaa nousevia upeita pilviä.

Edessä oli jälleen yksi raskas bussimatka. Tällä kertaa istuimme minibussin kyydissä matkalla kohti Luang Prabangia. Matka oli todella mutkainen, mutta lopulta saavuimme kaupunkiin, joka on täydellinen vastakohta Vang Viengille. Kaupunki on täynnä temppeleitä ja munkkeja. Vang Viengissä yökerhojen pauhu alkoi kymmeneltä illalla, täällä kaikki ravintolat menevät kiinni viimeistään klo 23.30 ja hotellivieraiden täytyy olla huoneissaan puoleenyöhön mennessä. Kaupunki vaikuttaa mukavalta ja vietämme täällä perjantain ja lauantain. Bussimatkailu on alkanut jo hiukan kyllästyttää, joten päätimme lentää Bangkokiin sunnuntaina.