Rouva Chu:n majatalo ja Victoria Peak

Saavuimme sunnuntaiaamuna Hong Kongiin erittäin väsyneinä. Jo lennon aikana alkoi tuntua siltä, että majoitus olisi pitänyt varata etukäteen. Majapaikan etsiminen siinä mielentilassa rinkat selässä ei nimittäin huokutellut lainkaan. Hetken jo harkitsimme tiukasta budjetista huolimatta ”johonkin kivaan hotelliin” majottautumista. :) Nousimme kuitenkin lentokentältä kaksikerroksisen bussin ylätasolle ja päätimme vielä väsymyksestä huolimatta katsastaa legendaarisen ”Chungking Mansions” - hostellikeskittymän tarjonnan. Karautimme kaupunkiin komeiden maisemien saattelemana.

Löysimme oikeaan paikkaan hyvällä onnella erittäin helposti. Ovella odotti jo mukava yllätys: pieni kiinalainen mummeli nyki meitä hihasta ja halusi esitellä miehensä omistaman hostellin tarjonnan. ”No miks ei...” ja lähdimme rouvan matkaan. Rouva Chu tarjosi meille tietenkin ensimmäisenä guesthousen suurinta ja kauneinta huonetta hintaan 140 € / 3 yötä. Olimme budjetoineet majoitukseen noin 60 €, joten rouva Chun ”suuri ja kaunis huone” ei oikein houkutellut. Saimme pyynnöstä nähdä pienemmän huoneen, jota rouva Chu tarjosi hintaan 90 € / 3 yötä. Edelleen hinta tuntui kovalta. Lyhyen ”strategisen” mietintä- ja keskustelutuokion jälkeen pienempi huone olisi irronnut hintaan 66€, mutta olisimme päässeet sinne vasta kahdeksan tunnin päästä eli kello 18. Lisää mietintää ja ihme ja kumma... rouva ajoi vakiasiakkaansa pois omasta kopistaan ja tarjosi sitä meille hintaan 60 € / 3yötä. Sovittu.

Ja muuten...

kun puhumme pienestä huoneesta, niin puhumme todellakin TODELLA PIENESTÄ huoneesta! Mitkä naurut siitä irtosivat, kun Mikko meni ensimmäistä kertaa vessaan ja mahtui melkein kokonaan sisälle!! :D Jalatkaan eivät tule sängystä ulos kuin viivoittimen verran. Hauskaa on siis ollut ja pääasia on, että huone on siisti ja edullinen. Kaiken kaikkiaan siis oikein hyvä diili.

Sunnutai-iltana katsastimme kaupunkia ja onnistuimme löytämään ilmeisesti japanilaisen pikaruokalan, jossa olimme ainoat länsimaalaiset. Ruoka oli hyvää ja annokset isoja.

”Hyvin” nukutun yön jälkeen heräsimme ”virkeinä” kauniiseen maanantaiaamuun. Aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan kaupungin parhaita näköaloja Victoria Peak -kukkulalta. Perille meidät vei Tram-juna, joka kulki ylös rinnettä välillä jopa 45 asteen kulmassa (tai ainakin se tuntui siltä) (toimituksen huomio: 27 astetta – Mikko tarkisti). Lähdimme kukkulalle suurin odotuksin ottamaan hienoja valokuvia, mutta yllättäen myöhästyimme parhaasta ajasta, sillä aurinko oli jo ehtinyt painua hieman liikaa kukkulan taakse. Kuvista tuli vain ”ihan kivoja”. :) Reissu ei kuitenkaan ollut täysin turha, sillä huipulla saimme nauttia ikimuistoisen lounaan eräässä kultaisten kaarien ravintolassa. Ikimuistoisten näkymien, ei niinkään ruokien vuoksi (lue: kaunis auringonlasku vs. Mikolla kaksi tuplajuustohampurilaista, Raidalla Big Mac).

Maanantain tapahtumista mieleenpainuvimmat olivat maailman ehkä surkein poikabändi ja Mikon sandaali. Aloitetaan jälkimmäisestä. Mikon släbäri päätti sanoa sopimuksen irti iltapäivällä matkalla Peakille. Korvaava jalkine saatiin tilalle vasta illalla. Onneksi Hong Kong on siisti kaupunki ja täällä voi hyvin kävellä paljain jaloin! :) Myöhemmin maailman surkein lauluesitys piristi iltaamme kuvatessamme kaupungin kaunista skylineä.