Elämyksiä, elämyksiä...

Eilinen oli paras päivä tähän asti! Tapahtumarikas päivä. Olimme buukanneet oppaan aamulle kello 8 ja tarkoitus oli lähteä vaeltamaan viereiselle kalliolle, josta näkee El Nidon lintuperspektiivistä. Opas kyseli edellisenä iltana onko meillä kunnon kenkiä mukana ja olemmeko aiemmin kiivenneet millekään mäelle. Vastasimme myöntävästi; onhan sitä kaikenlaisia mäkiä tullut kivuttua. Reissu oli ”advisable for good hikers only” ja luonnollisesti ajattelimme olevamme keskimääräistä parempia tai ainakin ihan hyviä vaeltajia. No, ilmeisesti ”hiker” tarkoittaa täällä vuorikiipeilijää, sillä siitä touhusta oli kyllä vaellus kaukana! :D Koko matka oli liuskekivikkoa, polkua oli ehkä yhteensä 50 metriä. Aloitimme hiukan pienemmillä kivikoilla ja jossakin vaiheessa kiipesimme 85 asteen seinämää ylös. Onneksi luonnossa oli paljon käden- ja jalansijoja, joten kiipeäminen oli helpompaa kuin voisi kuvitella. Matka oli silti todella haastava ja jossain vaiheessa hiukan hirvitti, että kuinka tästä selvitään. Selvittiin ja näkymät olivat sen arvoiset! Opas kulki koko 3 tunnin matkan varvassandaaleilla... luonnollisesti!

Jo ennen ”vaellusta” paikallinen turistiopasmies oli huudellut Mikolle pitävänsä tämän NYPD-paidasta. ”It’s too small for you, looks better on me!”. Palatessamme takaisin kiipeilyreissulta mies oli hakenut firmansa S-kokoa olevan paidan tilalle ja halusi vaihtaa sen Mikon hiestä läpimärkään paitaan. Hieman ihmeissään olivat, kun Mikko sitten oikeasti vaihtoi paidan. Ilmeisesti tykkäsi oikeasti paidasta, sillä tänään tapasimme hänet Mikon paita yllään. Toivottavasti oli kuitenkin pessyt sen ennen käyttöä... Mikko kävi muuten eilen (ja tänään) pelaamassa koripalloa paikallisten kanssa. Luultavasti menee huomennakin, joten siitä lisää myöhemmin.

Illalla sitten pääsimme tutustumaan paikalliseen elämään, kun kiipeilyoppaamme Jon halusi viedä meidät katsomaan kaverinsa neljä päivää vanhaa vauvaa, ostamaan kookosviiniä ja katsomaan auringonlaskua läheiseen ”Corong Corong”-kylään. Vauva oli pieni ja suloinen. Hieman availi silmiään ja katseli meitä. Koko nuori perhe asui perinteisessä bambumajassa toisen perheen kanssa. He olivat muuttaneet isompaan asuntoon, jotta vauvalla olisi paremmat oltavat. Heidän huoneensa oli suurinpiirtein 2m x 3m kokoinen. Takapihalla oli iso sika köytettynä palmuun (useilla takapihoilla on sikoja ja kanoja). Heidän kotinsa lattia oli paalujen varassa ja tehty bambuista, jotka oli ladottu vierekkäin tuuletusrakoineen. Pelkäsimme molemmat, että Mikko tippuu lattian läpi. Onneksi lattia kuitenkin kesti. Koko perhe oli todella mukava ja kutsui meidät kotiinsa ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja. Aivan mahtavaa.

Jatkoimme Jonin kanssa matkaa ja satuimme paikalle kukkotappeluareenalle juuri vedonlyöntiaikaan. Kukkotappelu oli aika karmivaa katsottavaa. Kukoille teipattiin pienet terävät veitset toiseen jalkaan ennen ottelun alkua. Kukkoja härnättiin ja sitten ne usutettiin tappelemaan toisiaan vastaan. Paikalliset miehet huusivat ja nauroivat innoissaan. Aikamoinen kulttuurishokki meille molemmille. Kohteliaisuudesta emme kehdanneet poiskaan lähteä. Onneksi ei tarvinnut katsoa kuin yksi ottelu, joka oli melko nopeasti ohi.

Kookosviinin haku oli hiukan erilainen kuin kuvittelimme. Höppänä täti myi meille kaksi puolentoista litran kokispulloa, jotka oli täytetty vaalealla litkulla.”Viini” osoittautui myöhemmin vanhentuneeksi (se oli kerätty aamulla ja haimme sen vasta iltapäivällä), joten haistoimme ja maistoimme, mutta emme juoneet sen enempää. Jon ja tuore isä kertoivat, että meidän ei kannata juoda tai menee maha sekaisin. Baarissa soittaneen bändin soittajille meidän kookosviini tosin maistui. Tänään lounasaikaan rumpali kyllä näytti hieman huonovointiselta.

Auringonlasku oli mahtava – aivan kuin maalaus!

Sitten perinteiseen filippiiniläiseen herkkuun eli balutiin: 16 päivää hautuneeseen keitettyyn ankanmunaan... ”Baluuuuuuut!” huutavat paikalliset lapset alkuillasta myydäkseen munia ja ansaitakseen viikkorahaa. Paikalliset syövät kuulemma kuusikin munaa illassa. Sisältö on jokseenkin mielenkiintoinen osittain kehittynyt ankka. Balutista kuuluu ensin juoda mehu, sen jälkeen kuoria muna kokonaan ja ei muuta kuin naminami. Oma munani oli (onneksi) pilaantunut, joten syötiin Mikon kanssa yksi muna puoliksi. Maku oli ihan hyvä, mutta koostumus ei niinkään. Alla olevan videon kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen (kännykällä otettu), mutta välittää tunnelmia... BALUUUUT!