Elämää El Nidossa

Olemme nyt tutustuneet El Nidon elämään hieman enemmän. Vyöllä on myös yksi päivä lisää island hoppingia eli saarihyppelyä. Viimeisenä eli kolmantena island hopping –päivänä Elison ja Max (eli ”hassu pipo-ukkeli”) johdattivat meidät saariston uloimpiin kolkkiin. Kolmannella kierroksella mukana oli myös Sveitsiläinen Stefan naapurihuoneesta. Kolmannen saarihyppelypäivän parasta antia olivat täydellinen (tosin hieman liiankin aurinkoinen) sää, kauniit korallit, KILPIKONNA sekä secret beach. Ja kun sanoin ”secret” todella tarkoitan sitä. Salaiselle rannalle piti uida sisään pienestä aukosta kalliossa. Oli mahtavaa jättää jalanjälkensä ensimmäisenä hiekkaan koko päivänä – vain pikkuinen apina oli ehtinyt ensin.

Elisonilla on neljä lasta. Teini-ikäinen tytär, kymmenen ja kahdeksan vuotiaat pojat sekä nelikuinen vauva. Elisonin vene on nimeltään ”Triple-E”, joka on nimetty kolmen vanhimman lapsen etunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan. Luonnollisesti nelikuinen on nimeltään ”Triple-E”, veneen mukaan. ” Hassusta pipo-ukkelista” eli Maxista ei ole sen kummemin tietoa muuta kuin se, että hän on 50-vuotias. Elison on asunut El Nidossa 16 vuotta, josta kymmenen vuotta hän on toiminut island hopping –yrittäjänä. Hän on joskus pelannut koripalloa, mutta nyt omien sanojensa mukaan ei enää ehdi. ”I do island hopping”, hän totesi. Jonkunhan nekin hommat on tehtävä =)

Raita tuossa edellisessä jutussa mainitsi, että El Nidossa asuu noin 200 ihmistä. Hieman asiaa tutkittuamme huomasimme, että ensiarviot kylän koosta menivät hiukkasen pieleen. Täällä asuu n. 30000 asukasta, tosin noin neliökilometrin kokoisella ”keskusta-alueella” vain 5500. Keskimäärin yhdessä huushollissa asuu 5 henkilöä ja rehellisesti sanottuna se tuntuu paljolta. Niin pieniä paikalliset asumukset ovat. Tilaa koko El Nidon alueella tosin on, yhteensä 450 neliökilometriä.

Paikallinen elämänmeno jaksaa ihastuttaa päivästä toiseen. Kaikki ovat iloisia, etenkin lapset. He leikkivät rannoilla, pihoilla ja kaduilla ilman huolen häivää iso hymy naamalla. Kaikki tervehtivät vastaan tullessa tietenkin hymyn kera. Ja edelleenkin keräämme katseita jokaiselta vastaantulijalta.

Tässä vaiheessa on pakko mainita ruoka. Se on halpaa ja hyvää. Paikallinen Adobo-kastike/marinadi on taivaallista. Tosin ympäristölläkin saattaa olla vaikutusta ruoan maistuvuuteen. Myös Elison grilliherkut ansaitsevat toisen maininnan. Kolmantena päivän vuorossa oli jälleen kalaa. Tonnikalan söivät Elison ja Max ja me muut saimme nauttia vaalealihaisesta sarviotsaisesta kalasta. Liha muistutti hieman pangasius-kalan lihaa (jota on muuten tarjolla hyvin varustetuissa pakastealtaissa). Herkullinen soijapohjainen soosi sopi taas kuin nenä päähän.

Huomenna on luvassa mielenkiintoinen päivä. Aamulla lähdemme leikkimään vuoren valloitusta eli kiipeämme kaupungin laudalla sijaitsevan nyppylän laelle ihailemaan maisemia ylhäältä. Iltapäivällä menen mittaamaan paikallisten koripallopelien tason. Keskustassa on betonilattialla varustettu katettu kenttä. Kaiken tämän kruunaa illaksi saamamme kutsu maistelemaan kookosviiniä, mitä se sitten ikinä lieneekin. Kuulemma hyvää ja halpaa. Aiomme myös tutustua paikalliseen ”herkkuun” eli balotiin, joka on keitetty, 16 päivää haudottu ankanmuna. Hivenen karun näköinen, mutta kuulemma todella hyvää. Saa nähdä.

Suunnitelmissa on tällä viikolla matkustaa Puerto Princesaan eli Palawanin pääkaupunkiin. Matkapäivä ei ole ihan vielä selvillä. Matkan taitamme joko bussilla tai veneellä riippuen siitä onko veneitä tarjolla. Joka tapauksessa mielenkiintoinen reissu luvassa. Ja muuten, lisää kuvia latautuu tätä kirjottaessa Flickriin eli niitäkin pitäisi siellä jo joitain olla. Osoite on: www.flickr.com/photos/mikkojaraita/. Linkki ilmestyy tuohon oikealla olevaan palkkiin heti kun tekniikkapuoli meistä sen sinne laittaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, täältä tällä kertaa tähän.