torstaina, helmikuuta 05, 2009

Näkemiin Aasia, G'day Oz!

Singapore oli mukava paikka. Kovin syvällisesti emme ehtineet kaupunkivaltioon tutustua. Viimeisen kokonaisen päivän vietimme Singaporen maailmankuulussa eläintarhassa. Se on maailman ensimmäinen ns. open concept –eläintarha, mikä tarkoittaa sitä, että eläimet eivät asu häkeissä vaan luonnollisen kaltaisessa ympäristössä. Mm. orangit saivat vaellella puiden latvoissa vapaasti. Kerran havahduimme yhden puun alla, että mitäs sieltä ylhäältä niskaamme oikeen putoilee. No, herra orankihan se siellä söi ja heitteli rippeitä päällemme. Muissa tapauksissa ihmisistä eläimet erotti vain vallihauta. Toki vaarallisimmat luontokappaleet olivat täysin eristyksissä. Varsin mukava eläintarha.

Eläintarhassa käynnin jälkeen suuntasimme joen rantaan ihastelemaan Singaporen skylineä. Kovasti kaupunki pimeällä muistuttaa Hong Kongia. Joelta käppälimme aasialaiseen tahtiin eli hitaasti kohti legendaarista Raffles hotellia. Sieltä on kotoisin legendaarinen drinkki Singapore Sling ja olihan meidän se pakko käydä kokeilemassa. Drinkki itsessään summasi koko kaakkois-Aasian: se oli makea, siinä oli hyvä ensimaku, siinä on vähän kaikkea sekaisin, jälkimaku on hieman imelä ja koristeena drinkissä oli pala ananasta. Hinnaltaan Singapore Sling oli puoli-ilmainen: 13 ja puoli euroa kappale.

Yöksi kääntyvän illan ”kruunasimme” vierailulla Mustafa Centeriin: 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa auki olevaan tavarataloon. Ajattelimme, että jos menemme sinne sunnuntai-iltana hieman ennen puolta yötä, väkeä ei olisi kuin Stockan hulluilla päivillä. Olimme oikeassa. Hulinaa kyllä oli, mutta ei aivan ruuhkaksi asti. Mukaamme Mustafasta tarttui pieni massamuistiyksikkö, uusi kuuloke-mikrofoni-yhdistelmä skypeilyä varten sekä autolaturi kaikelle elektroniikalle.

Olemme jättäneet hyvästit kaakkois-Aasialle. 85 päivää, 26 kaupunkia, 9 maata, kymmeniä tunteja erilaisissa kulkuneuvoissa, lukuisia heinoja maisemia, monta mukavaa ihmistä, aurinkoa ja sadetta, iloa ja ikävää. Ääniä, meteliä, tuoksuja ja hajuja. Passi on puolillaan leimoja, joista moni tuli helpolla ja muutamasta joutui hieman vääntämään kättä. Kaakkois-Aasia tarjosi meille unohtumattomia hetkiä. Tallessa on monta kuvaa ja monta jäi ottamatta. Kaikki oli same same, mutta kuitenkin different. Monet itämaiset tavat ihmetyttävät, mutta samalla ne tuntuvat järkeviltä. Ja kun joka tilanteessa muisti hymyillä, asiat yleensä järjestyivät.

Nyt olemme ensimmäistä kertaa eteläisellä pallonpuoliskolla. Majailemme Perthissä, Australian länsirannikolla ja fiilis on hyvä. Seikkailun toinen osa on alkanut!

6 kommenttia:

  1. Sita toista osaa viela oottaen!

    Iira

    VastaaPoista
  2. aaaaaaaaaaaaaaahhhhhh.... Have a great time in Down Under..
    Pari tuttua Mäntsälästä kotoisin asuukin siellä.. Moikatkaa, jos törmäätte (Ray Virta ja hänen vaimonsa) hihii eihän se niin iso saari ole. Mä en nyt kyllä valitettavasti muista missäpäin he asuvat.
    Olisko mahdollista josko kummipoika sais kortin Aussien maasta... olis varmaan otettu kun vain hänelle tulisi postia niiiiiin kaukaa.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa lukea noin hyväntuulisia ja uutta odottavia uutisia. Täällä ei mitään uutta: bensa loppui liikenneympyrässä, Matti antoi ohjeet ja rauhoitteli ja iskä-Osmo toi bensaa...Normaalia harmaantuneen blondin toimintaa ajaa riskillä, vaikka bensa on loppu...Kivempi olisi ollut odotella aussihelteessä apua kuin täällä pakkasessa. Vapaa viikonloppu odottaa!! Minullakin on yksi tuttu perhe siellä. Tasoissa ollaan, Arlisjee...En tiedä, missä.,,:) Nauttikaa LÄMMÖSTÄ ja TOISISTANNE ja ELÄMÄSTÄ!!
    Äippä-Anoppi

    VastaaPoista
  4. Sillä kengurumantereella pidetään tämän vuoden lokakuussa veteraanisuunnistuksen (WMOC) maailmanmestaruus- (ja lomakuntoilu) kilpailut. Kisapaikat ovat Sydney ja Lithgow, joka sijoittuu Blue Mountains'n läntiseen kulmaan ja matkaa Sydney'iin on n.140km

    Suomesta on sinne menossa/ tulossa pari-kolmesataa (oma arvio) osanottajaa, nokialaisiakin varmaankin mukana.

    Niin suurella saarella mainostetaan varmasti paljon muuta kuin harvinaisia suunnistustapahtumia. Varsinkaan sieltä "Pertistä" on turha vielä hakea asiaan liittyvää infoa. Jos kuitenkin menette sillä vuokramatkailuautolla (onko suunnitelma vielä voimassa?)Sydneyhin saakka ja Lithgowin kautta, voisitte vilkuilla näkyykö WMOC tapahtuman mainoksia niillä main. Jos bongaatte sellaisen, niin pisteitä ropisee. - Etsimään ei kannata alkaa!

    Raidallakin on vanhempia pikkuserkkuja sielläpäin. Ovat varmaan itärannikolla hajallaan ja ovat sinne v.1960 töihin menneen Laaksosen Juhanin suomalais - hollantilaisia jälkeläisiä. Tavattu ei olla - vielä...

    Niin pieni - suuri on tämä Tellus. Tuttavia ja jopa tuntamattomia sukulaisia siellä- täällä.

    Terveiset harmaasta, lumisesta ja kalseasta, (viisi pakkasta) Koskenmäestä. Lämmintä eloa ja rauhallista menoa.

    VastaaPoista
  5. Tere..
    Kun täällä on kerran aloitettu kertoa kertomuksia Australia kokemuksista ja vastaavista, ajattelin osallistua ja samalla kommentoida teidän blogia toista kertaa elämässäni..

    Olen kulkenut Steve Irvin maisesti pitkin Viholan vaarallisia maastoja australialaisen henkilön kanssa. Seikkailumme oli äärettömän vaarallinen, mutta vertoja sille vetää samantyylinen tutkimusmatka Hämeenkadun villieläinten joukossa. Myös tämä suoritettiin oikean australialaisen kanssa..
    Tunnen myös Australiassa jääkiekkoa pelanneen henkilön.

    Matti

    VastaaPoista
  6. Moikkelis!

    Mekin taas kommentoidaan tätä kautta.... Toivottavasti ootte saanut meidän sähköpostit? Nauttikaa ausseista olosta ja sen erilaisesta luonnosta, mutta älkää pitäkö kiirettä itärannikolle menon kanssa. Siellä vois olla nyt aika tuskaset oltavat... Mut kun sinne päin meette ja jos tarvitsette jotain apua (mitä tuskin teette), niin muistakaa ne meijän sukulaiset! Janet varmasti auttaa mielellään!

    Meille ei kummempia. Eilen oltiin Himoksella ja taitaa olla niin, että mä alan jättään lautailun nuoremmille (mustelmat aika komeet... ;)) Joo, ja isi opettaa Jeree lämmäileen mailalla. Ja Jerehän lämmää; äitiä kasvoihin! :) Et näin meillä! Halit ja pusut ja varokaa ettei mene veri päähän! ;) Insinööri huutelee, et tarkkailkaa, miten vesi pyörii vessassa... (Älkää kysykö multa tarkennusta!)

    VastaaPoista