Karavaanari, karavaanari...

...on kaikkien kaveri! (teiden tukko) Meillä on nyt alla tilava kuuden hengen matkailuauto. Olemme reissussa nelisteen: eilen haimme Laosissa tapaamamme pariskunnan, Iiran ja Teijon lentokentältä matkalle mukaan. Kuuden hengen auto siksi, että vuokraamossa ei ollut vapaana tilaamaamme neljän hengen autoa, joten antoivat meille isomman. Ajoreittimme on kunnianhimoinen käytettävissä olevaan aikaan nähden: Perth-Cairns alhaalta ylös, keskeltä läpi ja takaisin ylös. Ja kyllä, tiedämme kuinka iso Australia on. :) Auto palautetaan Cairnsiin 10.3. eli vietämme seuraavan kuukauden asuntoautossa.

Perthissä oli mukavaa: raikas Suomen kesää muistuttava ilmasto, viihtyisä, rauhallinen ja kävely-yställinen keskusta sekä paljon puistoja. Kaupunki on lenkkeilijän ja pyöräilijän paratiisi: joen rannoissa oli poikkeuksetta vihreä puisto, jossa risteili hyvässä kunnossa olevia pyöräily- ja jalankulkuväyliä. 1,5 miljoonan asukkaan kaupungin keskusta vaikutti kaukaa katsottuna suurkaupungilta korkeine taloineen, mutta läheltä katsottuna pienemmältä kuin Tampere. Leppoisassa tunnelmassa olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta halu lähteä tutkimaan muuta Australiaa vei voiton.

Olemme edelleen Länsi-Australian osavaltiossa, joka kattaa miltei puolet Australin pinta-alasta. Koko osavaltiossa asuu noin 2 miljoonaa asukasta, joista 1,5 miljoonaa Perthin alueella. Nyt voidaan siis sanoa, että olemme keskellä ei mitään. Tällä hetkellä olemme leiriytyneet Monkey Miaan, Australian länsirannikon puolenvälin tienoille. Matkalla tänne ajoimme muutamien pikkukaupunkien ohi, asukasluvun vaihdellessa 250:stä pariin kymmeneen tuhanteen. Matkan aikana näimme kymmeniä kuolleita kenguruita tien vierillä. Ilmeisesti onnettomuuksia sattuu usein, sillä hämärän ja yön aikana maanteillä liikkuvat valtavat maantierekat, joita paikalliset kutsuvat nimellä ”road train”. Viime yönä majoituimme keskellä aavikkoa pysähdyspaikalla. Kuuma oli, sillä ilmastointia ei saa päälle ilman verkkovirtaa. Nyt olemme onneksemme taas leirintäalueella, joten kaikki auton laitteet toimivat. Ja hyvä, että toimivat, sillä päivän ylin on tänään 41 ja alin 27 astetta.

Valitsimme Monkey Mian kohteeksemme siksi, että täällä voi uida luonnossa elävien delfiinien kanssa. Meri on uskomattoman sininen ja näkymät automme ikkunoista suoraan merelle. Valtavat emut kuljeskelevat leirintäalueella ja kurottelevat ylös palmuihin ilmeisesti ruoan toivossa. Alueella on valtavan kuuma, vaikka olemme vain 100 metrin päässä meren rannasta. Tänään ja huomenna ohjelmassa on delfiinejä, oleilua, uintia, ehkä tennistä, ehkä polkuveneilyä... katsotaan. Ylihuomenna keskiviikkona lähdemme kohti Ayers Rockia eli pitkä ajomatka tiedossa.

Lopuksi vielä (todella) lyhyet esittelyt seuraavan kuukauden tiimimme uusista jäsenistä:

Nimi: Teijo Perälä
Ikä: 27v
Ammatti: kuorma-autonkuljettaja
Lempiruoka: äitin lasagne
Lempielokuva: Tanssii susien kanssa
Harrastukset: pleikkarin pelaaminen, koripallo ja keilailu
Motto: ”Jos pieru kuuluu, niin se ei haise.” (yksi monista)

Nimi: Iira Wickström
Ikä: 24v
Ammatti: lastenhoitaja/palttonoomi
Lempiruoka: mun äitin lasagne
Lempielokuva: Nunnia ja konnia 2 (sama kuin Raidalla :D)
Harrastukset: salsa
Motto: ”Ei se oo nii justiinsa.”