No worries!

Kambodza on nyt jäänyt taakse ja edessä on pari viikkoa Vietnamia. Kambodza: vastakohtien maa. Maan herättämiä tunteita on vaikea kuvailla. Toisaalla silmiä hiveleviä maisemia ja monumentteja, toisaalla köyhyyttä ja kärsimystä. Monesti aivan vieri vieressä. Siem Reap on saattanut olla viehättävä pikkukaupunki aiemmin, mutta nyt siitä on hyvää vauhtia tulossa ökyhotellien luvattu maa. Matka Angkoriin muistutti välillä suurta rakennustyömaata. Toki ydinkeskusta oli vielä viihtyisä, mutta kovin uudelta sielläkin moni ravintola näytti. Toivottavasti paikalliset saavat oman osuutensa kasvavan turismin tuomista rahoista. Sen he kaiken kärsimänsä jälkeen ansaitsevat.

Angkor Wat oli uskomaton paikka. Temppelit olivat käsittämätön näyte ihmisen kyvykkyydestä. Joku on oikeasti rakentanut temppelit keskelle viidakkoa paljain käsin. Samaan hengenvetoon on mainittava, että välillä Angkor Wat tuntui maailman suurimmalta yhden dollarin kaupalta. Jos jokaiselta kaupustelijalta olisi jotain ostanut, rahaa olisi kulunut vähintään 500 taalaa. Sääliksi kävi pieniä lapsia, joiden ainoat sanat olivat: ”Four for one dollar. Please sir.” Auttaa haluaisi, mutta kaikkia ei mitenkään pysty.

Angkorin temppelialue on massiivinen. Temppeleitä on lukuisia ja ne ovat levittäytyneet yli 100 hehtaarin alueelle. Osa temppeleistä on säilynyt hyvin ja osa taas ei. Harmiksemme osaa kunnostettiin ja maisemia koristivat komeat rakennustelineet. Suosikkejamme olivat Angkor Thom, joka on viidakon peitossa, sekä Bayonin temppeli kymmenine hienoine päineen. Angkorissa vietimme yhden päivän.

Matkalla Angkoriin kohtasimme jälleen maantierosv...anteeksi poliiseja. Tuk tuk-kuskimme ei ollut vielä saanut virallisia kilpiä mopoonsa (on odottanut vasta viisi kuukautta), joten tien varressa postailevat poliisit päättivät pysäyttää meidät ja vaatia kuskiltamme kymmentä dollaria eli käytännössä hänen koko päivän palkkaansa. Kuskillamme oli lupalappu, joka kertoi, että kilvet ovat tulossa. Vartin neuvottelun jälkeen kuskimme selvisi 2,5 taalaalla. Hän kertoi, että poliisit jopa uhkasivat takavarikoida hänen moponsa, jolloin me olisimme jääneet kuin nallit kalliolle. Onneksi poliiseilla olisi ollut oma mopo, jolla he olisivat (maksua vastaan) kierrättäneet meitä ympäri Angkor Watia. Poliisiksi Kambodzassa on helppo päästä: 500 dollaria tiskiin ja virkamerkki on hallussa. Hyvää bisnestä sanoisin. Kumpi sitten on pahempi: poliisi, joka ”varastaa” sekä omilta että vierailta mielivaltaisesti vai varas, joka vie vain vierailta. Angkor Wat on joka tapauksessa todella hieno paikka, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos siihen mahdollisuus aukeaa.

Siirtyminen pääkaupunkiin Phnom Penhiin oli suhteellisen kivuton. Matka (n. 300 km) kesti vain kuusi tuntia ja tiekin oli kelvollinen. PP:ssä vietimme vain yhden yön. Illalla kävimme syömässä ja aamulla teimme pienen sightseeing-kierroksen tuk tukin kyydissä. Suurin osa aamupäivästä vierähti varsin järkyttävissä merkeissä. Vierailu Tuol Slengin kansanmurhan museossa oli hiljentävä kokemus. Tuol Sleng on vanha koulu, joka vuonna 1975 punaisten khemerien ja Pol Potin noustua valtaan muutettiin vankilaksi. Vuosien 1975-79 välisenä aikana vankilassa oli yhteensä noin 15 000 vankia (arviot vaihtelevat 12 000:sta 17 000:een tai 20 000:een), joista noin 2000 oli lapsia. 12 selviytyi elossa. Lisää voi käydä lukemassa Wikipedian englanninkielisestä artikkelista: http://en.wikipedia.org/wiki/Tuol_Sleng_Genocide_Museum. Kaiken kaikkiaan museo oli karmiva paikka. Ottaen huomioon kaiken sen pahuuden ja kurjuuden, mitä Kambodzan kansa on joutunut kärsimään viimeisen 40 vuoden aikana, on kansa säilyttänyt iloisuutensa ja tarmokkuutensa ihailtavasti. Toki hiemutekojen arvet näkyvät edelleen ja toipumiseen on vielä matkaa.

Museovisiitin jälkeen suuntasimme nokkamme kohtin rajaa ja Vietnamia. Tällä kertaa rajanylitys sujui helposti ilman minkäänlaisia kommelluksia. Bussissa tosin piti taas istua kuutisen tuntia, mutta siihen alkaa jo tottua. Enää ei esim. pelireissu Ouluun tuntuisi missään (ja Ylläskin on aikas lähellä). Majatalo Saigonista löytyi helpolla tai oikeastaan majatalo löysi meidät. Huone on hyvä, tilava, puhdas ja halpa. Nettikin pelittää mukavasti ja suihkusta tulee lämmintä vettä. Saigoniin eli Ho Chi Minh Cityyn eli HCMC:n tutustumme huomenna.

Vielä loppuun pari erikoisuutta Kambodzasta. Autot Thaimaan rajalta sisämaahan päin kulkevat kaasulla ja niissä on ratti oikealla puolella. Liikenne Kambodzassa on kuitenkin oikeanpuoleista. Paitsi välillä, kun pitää kääntyä, niin silloin voi helposti ajaa vastustajan kaistalla tööttö pohjassa. Mopot sompaavat myös sujuvasti vastavirtaan, jos tarve vatii ja niinhän se tarve välillä tekee. Phnom Penhissä ratit autoissa olivat pääosin vasemmalla puolella. Pääosin. Kansallisia mottoja on kaksi: ”Same same!” ja ”no worries!” Viimeisen kuulin mm. puhelimessa silloin kuin kyytimme bussiasemalle oli noin 45 minuuttia myöhässä: "No worries, it is a little late, no worries!" Ja raha: virallinen valuutta on riel, joka toimii eräänlaisena kolikkojen korvikkeena, mutta todellisuudessa hinnat ovat esillä USA:n dollareissa. Jos laskun loppusumma on esim. 4,50 USD ja sen kuittaa viidellä taalalla, takaisin saa ”kolikot” eli pari liki puhki kulunutta tai juuri pakasta vedettyä 1000 rielin seteliä. Kätevää!

Vietnamissa on muuten kiva olla. Nostin tänään pankkiautomaatista 2 miljoonaa rahaa ja maksoin ravintolan 159 000 rahan laskun käteisellä!! =)