Matkailu avartaa

Kohtalaisen rankat kolme vuorokautta takana. Kaksi yötä bussissa ja yksi kylmässä ja kosteassa Banauessa. Ilman lämpötila oli siinä 10-15 asteen kieppeillä ja kosteuden tunsi luissa ja ytimissä. Lämpötila ja ilman kosteus oli sama myös sisätiloissa, joten sitä ei oikein päässyt pakoon. Alunperin meidän piti olla Banauessa kaksi yötä, mutta päätimme tulla viettämään lepopäivän tänne Angelesiin lähelle Clarkin lentokenttää. Emme halunneet olla väsyneinä Macaossa, jonne lennämme huomenna.

Vaikka Banauen reissu oli rankka, niin näkymät olivat upeita. Yöllisen bussimatkan jälkeen huilasimme hiukan. Levon jälkeen kiertelimme kylää ja kävimme ihastelemassa Banauea vuoren laelta. Banauen viewpointille pääsi kätevästi kolmipyörämopolla. Matkalla ylös tapasimme pikkuruisen mummelin, joka ilmeisesti edusti paikallista Ifugao-heimoa. Hänestä sai ottaa kuvia, mutta piti myös muistaa antaa pieni lahjoitus siitä hyvästä.

Hieman paremmin levätyn yön jälkeen lähdimme aamunkoitteessa Batadiin, joka on kuuluisa amfiteatterin muotoisista riisiterasseista. Matkaa Banauesta Batadiin on 16 kilometriä, josta 12 km pystyy taittamaan kulkuneuvolla. Loppu neljä kilometriä on käveltävä.. Matkaan lähdimme siis aamulla puoli kahdeksan aikaan...luonnollisesti kolmipyörämopolla. Kuskimme kertoi, että luvassa olisi ”bumby ride.” Ja sitä se olikin. 12 kilometrin matkaan aikaa meni tunti. Tunnin mopoilun jälkeen edessä oli noin kahden tunnin vaellus vuoren rinnettä ylös ja sen jälkeen alas laaksoon, jossa Batad sijaitsee. Antaa kuvien jälleen puhua puolestaan.

Vaelsimme yhteensä noin 10 kilometriä ja kaikki oli ylä- ja alamäkeä. Kaupallisuus on ehtinyt Batadiin ennen muuta sivistystä ja törmäsimmekin moniin matkamuistomyyjiin ja kioskeihin. Varsinaisia pääsymaksuja ei ollut, mutta lahjoituksia sai jätttää omantunnon mukaan. Reissu oli rankka, mutta näkymät sen arvoisia. Harvoin on tullut käytyä paikassa, jonne ei pääse kuin kävellen. Yllä oleva puu oli muuten pudonnut tielle rinteestä yön aikana. Paluu Banaueen oli mielenkiintoinen. Mutaa oli tiellä niin paljon, että jouduimme kerran hyppäämään mopon kyydistä ja taittamaan matkaa jalan. Raita jopa auttoi kuskia työntämään mopoa mäkeä ylös. Minä herrasmiehenä kuvailin.

Ilalla sitten jatkoimme matkaa bussilla Manilaan. Matkaa noin 350 km ja aikaa meni 10 tuntia. Sen jälkeen vielä pari tuntia lisää ja pääsimme tänne Angelesiin. Nyt olemme keränneet voimia rankan Banauen keikan jälkeen Macaota ja Tokiota varten.

Nyt on sitten aika paketoida Filippiinit. Mielenkiintoinen maa kaiken kaikkiaan. Kaunista luontoa ja ystävällisiä ihmisiä toisaalla. Toisaalla taas likaa, melua, köyhyyttä ja saasteita. Olemme havainneet, että asuinpaikalla on väliä ihmisten mielialoihin. El Nidossa ihmiset olivat iloisia ja onnellisia, vaikka heillä ei ollutkaan maallista mammonaa. Manilassa iloisuus oli poissa. Samoin myös Banauessa. Toisaalta Banauen ihmisten mielialaan saattoi vaikuttaa sadekausi ja synkkyys. Veikkaan, että kesällä, kun aurinko paistaa ja riisi vihertää, ovat ihmisetkin onnellisia.

Huomenna siis kohti uusia haasteita ja maita. Macaolta odotamme hyvää ruokaa ja viiniä. Macao kun on ollut Portugalin siirtomaa ja Macaon keittiön pitäisikin olla sekoitus välimerta, kiinaa ja kaakkois-aasiaa. Tokiossa luvassa sitten sushia, sushia ja sushia!