Macao unohdettu – Tokio jyrää!!

Alkuun kiitos kaikille kommenteista. Ne kovasti lämmittävät mieltä ja antavat lisäpontta blogin kirjoittamiseen. Kiitos!

Tokio on maailman coolein kaupunki. Tokiolaiset ovat maailman cooleimpia ihmisiä (poislukien Real Madridia kannattavat mummot ja papat Madridissa). Täältä saa kaikkea. Jos jotain asiaa, esinettä, tavaraa tai laitetta ei Tokiosta löydä, sitä ei tarvitsekaan löytää. Mistään. Ikinä. Tokio on myös tähän aikaan vuodesta sanan varsinaisessa merkityksessä viileä kaupunki. Lämpötila on viiden ja kymmenen asteen välillä, emmekä aivan ole varautuneet kyseisiin lämpötiloihin. Olemmekin pukeneet päivittäin KAIKKI pitkät ja lämpimät mukana olevat vaatteemme päällemme. Luultavasti näytämmekin suuntaa tokion (=maailman) uusimmille katumuotitrendeille... NOT!

Olemme nyt ihmetelleet tätä maailman suurinta kaupunkia kolme päivää. Saavuimme Tokioon sateen saattelemina ja todella väsyneinä. Hostelimme sijaintia emme olleet luonnollisesti tarkastaneet kaupunginosaa tarkemmin. Poliiseilta saimme suunnan, mistä ehkä kannattaisi lähteä etsimään ja Raidan muistikuvat kartasta vahvistivat saamiamme neuvoja. Pyöriessämme erään kadun kulmassa kartan kanssa paikalle sattui kohtelias irlantilaisheppu, joka tiedusteli olemmeko eksyksissä. Loukkaava kysymys suomalaiselle! Suomalainenhan ei IKINÄ ole eksyksissä! Emme mekään. Tiesimme missä olimme ja minne olimme menossa. Emme vain tarkkaan tienneet missä kohteemme oli. No...heppu sattui olemaan töissä saman yrityksen toisessa hostellissa ja johdatti meidät omamme ovelle. Kätevää.

Perjantai-illan ohjelma oli muuten hyvin selkeä. Majoittuminen, syömään, pesulle ja nukkumaan. Päätimme astua sisään ensimmäisestä ravintolan ovesta, joka vastaan tulisi. Ovi löytyikin nopeasti ja saimme sen hetken pällistelyn jälkeen myös auki. Sisällä meidät vastaanotti iloinen henkilökunta. Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että heistä oikein kukaan ei puhunut englantia. Tarjoilijasetä johdatti meidät pöytäämme ja ojensi meille ruokalistat. Listoista ymmärsimme annosten numerot. Lisäksi toisessa listassa oli neljä pientä kuvaa, joissa oli ilmeisesti hieman kalliimpia menu-kokonaisuuksia. Elekielellä ja hyvin auttavalla englannilla löysimme yhteisen sävelen ja saimme eteemme komean kattauksen. Oli sashimia (raakaa kalaa), tofusalaattia, friteerattua kanaa, kanavartaita, japanilainen kebakko, parsaa, sieniä ja pari olutta. Ja hyvää oli.

Lauantaiaamu meni hyvin pitkälti nukkuessa ja ulos hostellista kömmimme jo kahden aikaan iltapäivällä. Kävelimme Asakusan kaupunginosan läpi Senso-ji -temppelille ja siitä sushibeltille syömään. Sushibelt toimii seuraavanlaisesti: liukuhihnalla kulkee erivärisiä lautasia, joilla on erilaisia herkkuja. Hihnalta voi ottaa vapaasti mitä vaan ja jos hihnalla ei ole haluamaansa sushia, voi sen tilata kokilta, joka hääräilee tiskin takana. Laskun loppusumma määräytyy sen mukaan kuinka paljon ja minkä värisiä lautasia on ruokailun jälkeen pinossa. Asakusasta suuntasimme Ikebukuroon, joka on kuuluisa suurista tavarataloistaan. Yhteen menimme sisälle ihmettelemään ja ihastelemaan. 12 kerrosta täynnä muotia ja muodikkaita ihmisiä. Mitään emme ostaneet, koska hinnat ovat kalliita. Tätä edesauttaa jenin vahva kurssi euroon nähden. Tavaratalon ravintolakerros herätti myös ihastusta. Joka ravitsemusliikkeen edessä oli vitriini, jossa oli esitelty menun koko kirjo annoskopioina.

Annoskopiosta onkin helppo siirtyä sunnuntaihin. Sunnuntai kului myöskin ihmetellessä ja ihastellessa. Tällä kertaa lähinnä Shinjukun kaupunginosaa Tokio on todella visuaalinen kaupunki. Kaikki on kaunista ja hyvässä järjestyksessä. Todella hyvässä. Kaikki on myöskin siistiä. Minussa suurinta ihastusta on herätteneet tavaratalojen ja ostareiden herkkuosastot. Ruokien, herkkujen...kaikkien esillelaitto on jotain ihan muuta. Vielä en ole hyllyjä ja vitriinejä kuvaillut, mutta jos tänään kehtaisi.

Yhden reissumme tähän astisista kohokohdista koimme sattumalta Tokyo Metropolitan Government Office -rakennuksen näköalakerroksessa. Näkymät 45 kerroksesta olivat täydellisen pilvettömänä päivänä jo muutenkin upeat, mutta...

Aurinko laskeutuu tähän aikaan vuodesta Tokiossa noin kello 16.30 ja olimme ylhäällä noin tuntia ennen auringonlaskua. Fuji-tulivuori näkyi komeasti kirkkaalla ilmalla. Aurinko laskee Fujin suuntaan. Kun kaiken tämän ynnää yhteen, saadaan näkymä, jonka soisi kaikkien näkevän. Maybe you see better from the pictures (Toimituksen huomio: Raita huomautti liiallisesta toistosta, siksi osa tekstistä englanniksi sillä en keksinyt kiertoilmausta lauseelle: ”toivottavasti kuvat puhuvat puolestaan”), sillä sanoin ei näkyä pysty kuvailemaan.

Tokiossa muuten osataan myös jouluvalojen laittaminen. Puut näyttävät, että niissä olisi oikeasti lumipeite. Jouluvaloja on paljon, mutta ne on laitettu tyylikkäästi. Valojen värit luovat hienon joulun tunnelman vaikka lunta ei olekkaan maassa. Kaunista on!