Automaattivessoja, ruuhkajunia & tonnikalaa

Tokio on automaattien luvattu maa. Lähes jokaisessa kadunkulmassa oli jonkinlainen juoma -tai tupakka-automaatti. Ulkomaisella luottokortilla toimivaa pankkiautomaattia sai tosin hakea kissojen ja koirien kera. Automaateista puheen ollen, on pakko mainita japanilaiset vessat. Jos oikein hyvä säkä vessan kanssa käy, ei periaatteessa tarvitse koskea mihinkään muuhun kuin housuihinsa ja pöntön keskusyksikön nappeihin. Ja tietenkin malttaa toimittaa tarpeensa. Itse löysin vain sellaisen, jossa oli lämmitetty istuin, alapesuri (veden voimakkuuden säädöllä) ja hajunpoistaja. Naistenvessoissa perusmalliin kuului vielä alapesurivaihtoehtona bide-suihku ja vessanvetämisääni, jos omat äänet nolottavat. Huippupöntöissä on näiden toimintojen lisäksi automaattiset istuinten nostimet, kuivain sekä radio. Turha varmaan mainita, että pöntöt vetivät itse itsensä automaattisesti. Homma toimi niin, että tarpeitten jälkeen paperihommat hoidettiin normaalisti. Sen jälkeen painettiin asianmukaista nappia, jolloin pöntön takaosasta esiin tuli varren päässä oleva suihku, joka sitten puhdisti viimeisetkin liat pois. Suihkun voimakkuutta sai säätää haluamakseen. Suihkun sai pois päältä ”stop”-nappulaa painamalla. Jos japanilainen vessa alkoi kiinnostaa, niin Youtubesta pitäisi löytyä videoita hakusanoilla ”japanese toilet”.

Kuten jo edellä lupasimme, yritimme etsiä ”työntäjiä” ruuhka-aikana, mutta ilmeisesti heitä ei enää ole. Matkustimme maanantain ruuhka-aikaan monella eri metro -ja junalinjalla, mutta yhteenkään ei tarvinnut työntää ketään. Täyttä toki oli. Video, jonka tänne laitoimme, on ilmeisesti vähän vanha ja nykyään ihmiset, jos eivät junaan mahdu, odottavat kiltisti jonossa. Tokion rullaporraskäyttäyminen on myös todella hienoa ja mainitsemisen arvoista. Kiireettömät asettuvat jonoon vasempaan reunaa, jolloin oikea reuna jää kiireisimmille. Ja homma toimii!

Tiistaiaamuna ennen lentokentälle siirtymistä kävimme maailman suurimmilla kalamarkkinoilla Tsukijissa. Ja olihan siellä kala poikineen. Suurin ihmetyksen aihe oli tonnikalat. Ne olivat isoja ja niitä oli paljon. Tonnikalat myydään suuressa huutokaupassa. Paikalliset keittiömestarit analysoivat ja tutkivat tonnikaloja tarkkaan. Parhaita ja kalleimpia ovat ne, joissa on eniten rasvaa. Huutokauppa alkaa aamuviideltä. Me olimme paikalla noin kello 6.30 ja siihen aikaan suurin tohina tonnikalaosastolla oli jo ohi ja jäljellä oli vain ”rippeet”. Muu kuhina oli täydessä vauhdissa ja koko ajan sai olla varuillaan, ettei jää auton, trukin tai ties minkälaisen kuljetusvälineen alle.

Söimme myös yhden parhaista sushi-aterioista ikinä. Yhtä tuoretta kalaa ei varmasti saa, ellei sitä itse ole naarannut. Aamulla kävimme myös Ryokogussa, jossa järjestetään kolme kuudesta vuotuisesta sumopainiturnauksesta. Valitettavasti yhtään sumopainijaa (eli läskintyöntäjää, kuten Raita heitä nimittää) emme nähneet. Sumotalleille olisi ollut mahdollisuus päästä seuraamaan sumoukkojen harjoituksia, mutta hinnat olivat kohdallaan ja aikakin loppui hieman kesken.

Tokio on nyt siis taaksejäänyttä elämää. Olisimme kovin mielellämme oleilleet Japanissa pidempään, mutta vaatetus ja budjetti tulivat vastaan. Japaniin ja Tokioon palaamme varmasti. Niin mukavalta maa vaikutti. Tokioon voisi jopa muuttaa asumaan.

Matkamme lento numero seitsemän oli tähän mennessä paras lento. Pyysimme check-in:ssä paikkoja isommalla jalkatilalla. Saimme paikat Japan Airlinesin Boeing 747:n toisen kerroksen hätäuloskäynnin kohdalta. Ja nyt minunkin jalkani mahtuivat penkkien väliin mukavasti. Jalkatilaa oli noin 2,5 metriä. Ilmeisesti toinen kerros ko. koneessa on hieman tavallista turistiluokkaa parempi: noin 15 matkustajaa palveli 2-3 lentoemoa ja palvelu pelasi. Mitään ei joutunut odottamaan hetkeäkään. Mietimme siinä, että milläköhän J:llä tänne oikein pääsimme.

Tämä juttu tulee Bangkokista, jonne saavuimme viime yönä noin kello 1 paikallista aikaa. Kalliin ja kylmän Japanin jälkeen on taas ihan mukava olla lämpimässä ja halvassa maassa. Bangkokissa olisi tarkoitus levätä, päivittää matkatavaroita ja hieman ehkä myös kierrellä nähtävyyksiä. Kolme yötä olemme varanneet nykyisestä majapaikasta ja sitten suuntaamme Koh Changin saarelle loirottamaan rannalle. Majoituksemme, Asha Guest House, on hinta-laatusuhteeltaan yksi tähän mennessä parhaista. Huone maksaa 8€. Hinta sisältää ilmaisen netin sekä pyykinpesukoneiden käytön. Huone on siisti. Vessat ja suihkut ovat yhteisiä, mutta eipä sitä kahdeksalla eurolla enempää kehtaisi pyytääkään. Vähän on kyllä jo ikävä japanilaisia vessoja!